Liikunta väsyttää koiran
Koirien välisessä vapaassa leikissä koirat saavat itse päättää liikunnan sisällön, tempon ja määrän. Kun koira saa itse päättää vauhdin, suunnan ja intensiteetin, se pystyy käyttämään kehoaan ja kuonoaan monipuolisesti. Terve väsymys on taattu. (Kuva: Aino Pikkusaari)
Julkaistu Koiramme-lehdessä tammikuussa 2019:
Ulkoiltaessa koira saa fyysisen rasituksen lisäksi kaipaamiaan henkisiä virikkeitä. Päästessään liikkumaan riittävästi ja monipuolisesti koira väsyy terveellä tavalla, joten se lepää ollakseen taas valmis uusiin seikkailuihin.
Koira on luotu liikkumaan, on jokaiselle koiranomistajalle tuttu lausahdus. Tottahan se on. Terve koira ei liikoja jarruttele vaan pinkoo jo pienestä pennusta lähtien juoksuun. Juokseminen, nopeat spurtit ja käännökset sekä rauhallisempi ravi ovat koiralle ominaisia tapoja käyttää kehoaan. Samoin pysähtyminen välillä haistelemaan tai tonkimaan.
Koirien keskinäinen vapaa leikki on hyvin liikunnallista. Kokoerosta ja rodusta riippuen leikki on painimaista, takaa-ajoon painottuvaa tai rinta rinnan kirimistä. Koirakaverukset löytävät luonnossa liikkuessaan nopeasti yhteisen sävelen ja ottavat ilon irti päästessään maastoon telmimään. Omistajan edetessä polkuja pitkin, koirat tamppaavat maata moninkertaisen kilometrimäärän vilahdellen puolelta toiselle, eteen ja taakse.
Viime vuosina on kovasti kannustettu koiran aktivoimiseen ja virikkeistämiseen. Monipuolisen puuhan tarjoamisessa koiralle ei ole mitään vikaa, mutta terveen, liikunnallisen koiran tarpeet eivät tyydyty pelkkiä älypelejä ratkomalla tai namuja esineistä ulos kaivelemalla. Jotta koira väsyy myös fyysisesti, sen pitää saada toteuttaa toiminnantarvettaan liikkumalla.
Mikäs siinä, liikkuminenhan on ilo ja terveysteko niin koiralle kuin omistajalle. Koiran runsas ulkoiluttaminen on helppo ja luonteva tapa huolehtia lemmikin hyvinvoinnista. Kun riittävän liikunnan lisäksi koiran ravitsemus, palautuminen ja suhde omistajaan ovat kunnossa, koira on tyytyväinen elämäänsä.
Liikettä, liikettä
Sopivaa koirarotua pohdittaessa yksi avainkysymys on, kuinka paljon liikuntaa pystyy koiralle tarjoamaan. Jos runsaasti liikuntaa kaipaava koira joutuu tyytymään pieniin pissapyrähdyksiin, se todennäköisesti turhautuu ja purkaa patoutuvan energiansa muilla keinoilla, usein omistajan kannalta epämukavalla tavalla. Riittävästä liikunnasta väsynyt koira sen sijaan lepää, ei kalua hunekaluja, härki omistajaa tai toilaile omiaan.
Englanninsetteri on vilkas koirarotu, joka vaatii erityisen paljon liikuntaa. Se on yksi syy, miksi metsästystä harrastava, maratonejakin juossut Kari Valtonen rotuun alkujaan ihastui.
– Metsästyskoirarodut ovat siitä mahtavia, että mieheltä loppuu puhti ennen koiraa, Kari naurahtaa.
Helsingin ydinkeskustassa asuminen ei rajoita koiran kanssa liikkumista. Kari kävelee nuoren englanninsetterinsä, Liljeströmin kanssa päivittäin kolme lenkkiä, joista yksi on selvästi muita pidempi. Viikkoon mahtuu myös kymmenen kilometrin juoksulenkkejä hihnassa, muutamia noin tunnin mittaisia vauhdikkaita hakutreenejä pelloilla ja vapaata ulkoilua metsämaisemissa.
Kunnon liikuntarypäyksen jälkeen Liljeström on väsynyt, vaikkakaan ei nuorelta energiapakkaukselta vielä puhti ole täysin kateissa. – Pienen levon jälkeen hyväkuntoinen koira olisi heti valmis toiseen samanlaiseen settiin, Kari kertoo.
Kari huomauttaa, että kaupunkilaiselle on vain järjestelykysymys etsiä vaihtelevia, koiraa väsyttäviä lenkkeilymaastoja. Talvisin Kari hiihtää Liljeströmin kanssa koiraladuilla ja harjoittelee vetohiihtoa. Lumettomana aikana hän hyppää kickbiken satulaan tai juoksee koiran kanssa. Koiran juostessa10-15 kilometrin pituisia lenkkejä, se saa kaipaamaansa haastetta käpäliin.
Satunnaisina liikuntaköyhempinä viikkoina Liljeström käyttäytyy kotona huomattavan rauhattomasti. – Tunnen heti huonoa omatuntoa, jos en ehdi liikuttamaan koiraa tarpeeksi, Kari myöntää. – Silloin Liljeström hyppii seinille eli on poikkeuksellisen levoton. Palaamme mahdollisimman pian takaisin normiliikuntarutiineihimme.
Metsästyskoira on omimmillaan metsässä
Englanninsetterin käyttötarkoitus on olla metsästäjän apuna kanalintujen metsästämisessä. Tositoimissa Liljeström ei tallaa Kari Valtosen perässä samoja reittejä vaan hakee aktiivisesti riistaa juosten omia menojaan muutaman sadan metrin säteellä isäntänsä ympärillä. – Metsästyskoira on omimmillaan metsällä, pellolla tai tunturissa, Kari toteaa. Liikunta kertyy metsästyksen sivutuotteena. Toteuttaessaan sisäisiä viettejään koira juoksee, spurttailee, hyppelee ja kääntyilee luonnostaan hurjia määriä. Vaikka en näe Liljestörmiä, tiedän sen hakevan ja poukkoilevan aktiivisesti niin ryteikössä kuin ojanpohjissakin.
Kari arvioi, että hänen kävellessä metsästyspäivän aikana esimerkiksi kymmenen kilometriä, Liljeström liikkuu vähintään kolminkertaisen määrän. – Se väsyttää hyväkuntoisenkin koiran. Ei siis ihme, että kotimatkalla takakontissa on hiljaista.
Aktiivisen, melko lyhyen metsästyskauden ulkopuolella Kari käy Liljeströmin kanssa metsästyskokeissa, jotta koira saa tehdä mahdollisimman paljon sitä, minkä se osaa ja mistä se nauttii. Muina aikoina Kari ylläpitää Liljeströmin kuntoa ja hioo tottelevaisuutta.
– Jotta koiralle on ylipäätään mahdollista tarjota vapaata liikettä, sen on osattava peruskäskyt, Kari huomauttaa. Metsällä ja pelloilla käytän pilliä, jolloin Liljeström pääsääntöisesti tulee viivana luokse.
On hyvä muistaa, mitä metsästyslaissa säädetään: 1.3.–19.8. välisenä aikana ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä.
Koira ei hajoa liikkumalla
Eläinlääkärin näkökulmasta lemmikin puutteellinen liikuttaminen on yksi syy koirien terveys- ja käytösongelmiin, kuten heikkoon yleiskuntoon, ylipainoon ja häiriökäytökseen.
Laura Hakala on toiminut 13 vuotta eläinlääkärinä ja sanoo huomanneensa vastaanotolle tulevien kotikoirien omistajien epävarmuuden viime vuosina kasvaneen. Koska tietoa pursuilee joka tuutista ja markkinahumu pauhaa, maalaisjärki saattaa unohtua. Joku voi esimerkiksi vakavissaan puntaroida liikuttaako koiraa liikaa käydessään kolmesti päivässä 20 minuutin korttelikävelyllä.
– On turha pelko, että koira hajoaisi liikuttamalla, Hakala huomauttaa. Elääkseen tasapainoista elämää normaali koira, jolla on neljä jalkaa ja toimiva ruumis, tarvitsee liikuntaa. Kasvavaa pentua, raihnaista vanhusta tai sairasta koiraa toki koskevat eri sävelet.
Hakala tekee töitä myös koiraortopedina ja urheilu- ja työkoirien parissa. Hän kumoaa empimättä yleisen harhaluulon. – Koiran terveeseen niveleen ei saa nivelrikkoa aikaiseksi koiraa liikuttamalla.
– Taustalla on aina joku muu ongelma, esimerkiksi rakenteellinen vika tai piilossa ollut nivelsairaus, Laura Hakala jatkaa. Eri asia on raskasta työtä tai intensiivistä harjoittelua pitkäkestoisesti tekevä koira, joka voi kohdata tapaturmia tai rasitusvammoja. Nämä voivat johtaa alun perin terveessäkin nivelessä kroonisiin muutoksiin, myös nivelrikkoon.
Hakala muistuttaa, että ulkoilua kaihtava henkilö ei ota koiraa lemmikikseen vaan hankkii mieluummin vaikka akvaarion.
– Saattaa unohtua, että omistajan ollessa aktiivinen työpäivän aikana, koira makailee saman ajan melko passiivisena kotona, Hakala kuvailee. Liikunta on ensisijainen asia, jota koiralle pitäisi tarjota omien menojen päätyttyä. – Heti kun koira pääsee neljän tutun seinän sisältä ulos, se saa fyysisten virikkeiden lisäksi henkisiä virikkeitä, Laura jatkaa.
Ulkona koira saa mennä ja touhuta mielensä mukaa ilman pelkoa parketin naarmuuntumisesta tai maljakon putoamisesta. Siksi luonnossa liikkuminen on äärimmäisen helppo ja täysin ilmainen tapa ylläpitää ja kohottaa koiran elämänlaatua.
Hakalan on mahdoton vastata kysymykseen, mikä on koiralle riittävä määrä liikuntaa, sillä koiran rotu, ikä, luonne ja kunnon lähtötaso vaikuttavat asiaan. Varmaa on kuitenkin se, että sopivan liikunnan jälkeinen terve väsymys on koiralle hyväksi.
– Mitä enemmän liikuntaa, sen parempi, pätee monelle koiralle, eläinlääkäri Laura Hakala summaa.
– Voi miettiä, kuinka aktiivisesti ja intensiivisesti oma koira toimii saadessaan olla päivän vapaana esimerkiksi mökkimaisemissa, Laura vinkkaa. Välillä se juoksee mökkiä ympäri, välillä touhuaa luonnossa ja välillä ehkä pulahtaa järvessä. Koira ei laske askeleita tai aikaa vaan liikkuu ja lepää vuorotellen.
Liikuskelu on erinomaista liikuntaa
Eläinlääkäri ja koiraortopedi Laura Hakala muistuttaa, että koira on eläin, joka nauttii ulkona olosta. Kotikoiran liikuttamisen ei pitäisi olla suorituskeskeistä pakkopullaa vaan yhteistä kivaa puuhaa lemmikin kanssa.
– Koiran riittävä liikuttaminen ei tarkoita kolmen tunnin hikilenkkiä vaan sitä, että tarjoaa koiralle mieluisia tapoja käyttää kehoaan ja nenäänsä.
Jos tuntee koiransa, tunnistaa kyllä, jos liike on sille liian rajua tai pitkäkestoista. Hakala kertoo turhan uupuneiden koirien usein hidastelevan, laahaavan omistajiensa perässä tai käyvän makuulle. – Koiran liikunnan jälkeisestä levosta ei saa tinkiä, erityisesti liikutettaessa koiraa tavoitteellisesti, Hakala huomauttaa.
– Jos huomaa koirassa levon jälkeen aristusta, lihasarkuutta, jäykkyyttä tai vetäytymistä, pitää selvittää tilanne.
Vapaa-aikanaan Laura Hakala liikkuu aktiivisesti viiden koiransa kanssa. Villakoirat, walesinpaimenkoira ja greyhoundit ovat kaikki tyytyväisiä päästessään kolmesti päivässä yhdessä ulos. Päivittäisen yhden pidemmän, yli tunnin pituisen lenkin lisäksi Hakala pyrkii tekemään koirien kanssa viikoittain muutamia vielä pidempiä ulkoiluretkiä. Arkeen kuuluvat myös erilaiset koiraharrastukset ja -treenit.
Toisin kuin usein ajatellaan, radalla yli 60 km/h pinkovat sulavalinjaiset greyhoudit eivät vaadi järjettömiä liikuntamääriä vaan kävelevät mielellään myös rauhallisia remmilenkkejä ja oleilevat seesteisesti kotona. Lauran rutiineihin kuuluu kulkea koiriensa kanssa yleisen pellon laitaan, jossa ne saavat touhuta omiaan ja liikkua kukin itselleen mieluisalla tavalla. Koirien liikuskellessa vapaana huomaa, että jokaisella on omanlaisensa liikuntamieltymykset.
– Walesinpaimenkoira on nuoruutensa ja luonteensa vuoksi porukan touhukkain, Laura kuvailee. Kääpiövillakoira puolestaan juoksee enemmän ja nopeammin kuin keskikokoinen, lähes saman ikäinen villakoira. Greyt leikittävät ja vauhdittavat välillä toisiaan niin että heikompaa hirvittää, mutta mahdollisen tapaturmariskin olen tietoisesti ainakin vielä ottanut kontolleni.
Ei ole kokoon katsominen
Koiran pienempi koko ei ole tekosyy olla liikuttamatta sitä. Eläinsairaalan klinikkamanageri Kaisa Metteri-Gold kasvattaa muun muassa löwcheneitä ja amerikanstaffordshirenterriereitä.
Kaisa kertoo, että perheen kaikki koirat, kolme löwcheniä, amstaffi ja bostoninterrieri kiertävät samat lenkit. Noin seitsemänkiloiset pikkukoirat ovat vikkeliä liikkeissään, eivätkä jää kookkaan nuoren amstaffin jalkoihin. Koirilla on ulkoiltaessa seuraa ja haastetta toisistaan.
Liikunta rytmittää Metteri-Goldin koirien arkea niin hyvin, että koiria ei tarvitse sisällä erikseen aktivoida, vaan ne ovat tottuneet lepäilemään ja oleilemaan rauhallisesti. Erityisesti aamulenkki ennen Kaisan työpäivää on koirille tärkeä.
– Lähdemme suoraan ulko-ovelta metsään. Hienojen polkujen sijaan kävelemme haastavassa ryteikössä muutaman kilsan matkan. Parissakymmenessä minuutissa koirat purkavat tehokkaasti yön aikana kertynyttä energiaansa.
Vaikka pihaakin on, koirien kanssa tehdään lyhyempien aamu- ja iltalenkkien lisäksi joka päivä yksi pitkä lenkki. Talvisin se on noin tunnin mittainen, kesäisin tuplasti pidempi. Kaisa kertoo, että kertaakaan pienikokoiset löwchenit eivät ole väsähtäneet, vaikka juoksevat keskenään umpimetsässä roimia määriä säällä kuin säällä.
Useimmiten Metteri-Goldin koirat liikkuvat metsässä, jossa ne joutuvat oikeasti hyppimään, poukkoilemaan ja pujottelemaan. Silti vaihtelu virkistää. Toisinaan Kaisa suuntaa koirineen kävelylle kaupunkimaisemiin tai läheiselle golfkentälle, josta on kysytty lupa koirien ulkoiluttamiseen väylien ollessa jäässä.
Kesäisin löwchenit kiertävät samalla kentällä kymmenen kilometrin golfkierroksen kytkettyinä Kaisan pelatessa. Kotona ne pääsevät puljaamaan kalliosta pihalle louhittuun uima-altaaseen. Vesiliikunta väsyttää koiria erinomaisesti.
Kaupunkialueilla asuva joutuu näkemään hieman enemmän vaivaa liikuttaakseen energistä koiraa riittävästi, sillä koiran tulee järjestyslain mukaan ulkoilla aina kytkettynä taajama-alueilla. Koiraa voi pitää taajamissa vapaana ainoastaan koirapuistoissa, koirien harjoituspaikoissa sekä suljetuilla piha-alueilla.
Metteri-Gold huomauttaa, että pelkästään yksitoikkoisella liikunnalla, kuten tuttuja asfalttikatuja tallaamalla esimerkiksi nuorta, vilkasta amstaffia on vaikea väsyttää. Suunnatessa luontoon, jossa eläin saa vapaata liikuntaa, voi käyttää nenäänsä, tonkia maata ja pyrähdellä, se uupuu kokonaisvaltaisemmin. Luonnon aarreaitan avaaminen koiralle on eläimen liikunnallista aktivoimista parhaimmillaan. Kepit eivät repimällä lopu, kuoppien kaivaminen ei häiritse ketään ja puroissa saa puljata väsyksiin saakka.
Kaupunkialueella asuvan kannattaa siis suunnata edes kerran viikossa metsään, sillä liikunta yhdistettynä luonnolliseen aivotyöskentelyyn väsyttää energistä koiraa mahtavasti. – Koirapuistoissa vierailu on hyvä kakkosvaihtoehto, jos koirat todella liikkuvat siellä, Kaisa jatkaa. – Pelkästään paikoillaan törröttäminen ei väsytä koiraa.
Liikunta parantaa lihaksistoa ja liikeratoja
Kaisa Metteri-Gold toimii myös monien rotujen ulkomuototuomarina. Hän kertoo, että on aina ilo tutkittaessa huomata, että koiralla on hyvä lihaksisto. Hiljattain hän arvosteli Italiassa kaunista amerikanstaffordshirenterrieriä. Tunnustellessaan nuorta koiraa hän huomasi tämän käpälien ja ranteiden olevan erittäin löysät.
Kaisa sai selville, että näyttelykoira seisoo koirakennelissä betonilattialla kaiket päivät. Kehän jälkeen hän muistutti amstaffin omistajaa koiran luontaisesta liikkumisen tarpeesta.
– Oli valtava ilo, että omistaja oli ottanut neuvostani vaarin, Kaisa kertoo. Nähdessäni saman amstaffin kuukausien päästä Euroopan Voittaja -näyttelyssä sen käpälät ja lihaksisto olivat säännöllisen liikunnan ansiosta jo huomattavasti paremmassa kunnossa.
Näyttely- ja harrastuskoirakin on pohjimmiltaan liikuntaa kaipaava eläin. Liikunnan myötä kehittyvä koiran hyvä fyysinen kunto luo paremmat puitteet menestyä näyttelyissä ja muissa koiraharrastuksissa.
Kaisa on tyytyväinen, että Suomessa näyttelykoirien vähäinen liikunta ei ole samanlainen ongelma kuin muualla maailmalla.
– Kotimaassa upeassa turkissa olevat villakoiratkin ovat usein mainiossa lihaskunnossa, mikä kielii riittävästä koiran liikuttamisesta. Vapaa liikunta parantaa koiran liikeratoja, kehon hallintaa ja liikkumista kehässä.
