Ajokoira-yhteisö tukee nuoria tavalla, josta moni voisi ottaa oppia – yksi heistä on Heta, 14
Heta Kattainen on yksi monista nuorista, joka on saanut itselleen oman koiran Junnupentuketjun ansiosta. Hän on suorittanut jo palkintotuomarikurssinkin. (Kuva: Heidi Lahtinen)
Suomen Ajokoirajärjestön perustama Junnupentuketju houkuttaa nuoria mukaan metsästyskoiraharrastukseen. Kasvattajat ovat lahjoittaneet jo kymmeniä ajokoiranpentuja nuorille harrastajille.
Metsästyskoiraharrastuksen, kuten muidenkin koiralajien pariin halutaan lisää nuoria ja se vaatii tukea ja ohjausta kokeneemmilta harrastajilta.
Marko Sorvoja Ajolumen kennelistä sekä toimittaja ja kirjailija Pekka Juntti keksivät, miten houkutella nuoria ajokoiraharrastuksen pariin. Syntyi idea Junnupentuketjusta, jossa metsästävän perheen nuorelle lahjoitetaan ajokoiranpentu ja pennun saajan toivotaan suorittavan aikanaan tuomarikortin.
Kasvattaja valitsee pennun saajan
Kasvattajat ilmoittavat lahjoitettavasta pennusta Suomen Ajokoirajärjestön nuorisotoimikunnalle ja harrastamisesta kiinnostuneet nuoret puolestaan täyttävät hakemuksen, jonka lähettävät toimikunnalle. Ajokoirajärjestön nuorisotoimikunnan puheenjohtaja Joni Heikura muistuttaa, että kasvattaja ei saa korvausta lahjoituksesta.
– Me lähetämme hakemukset kasvattajalle ja hän tekee valinnan pennun saajasta. Ensimmäinen junnuketjupentu, Ajolumen Aatu luovutettiin Toni ja Jyri Ahvenjärvelle vuonna 2012, Heikura kertoo.
Lahjoitettuja pentuja on tähän mennessä ollut nelisenkymmentä. Viimeisen kahden vuoden aikana on lahjoitettu kahdeksan pentua. Lähes kaikki pennut ovat eri kasvattajilta, mutta mukana on muutamia, jotka ovat antaneet jo useamman pennun.
Joni Heikura arvelee, että harrastajakunta ei ole vielä vahvasti nuortunut, vaikka nuorisojäseniä tulee järjestöön tasaista tahtia.
– Harrastajien keski-ikä on edelleen aika korkea.
Kaikista ei tietenkään tule suurmenestyjiä, mutta jo se, että harrastukselle annetaan mahdollisuus, on palkitsevaa. Heikura mainitsee kaksi koirakkoa, jotka ovat menestyneet erityisen hienosti.
– Joni Miilumäki ja Puskajussin Jesse sekä Riku Savolainen ja Kaspilanmäen Bosse. Molemmat koirat ovat käyttövalioita, Bosse on myös Ajokuningas ja Jesse oli kansainvälinen käyttövalio sekä neljän maan muotovalio. Mahtavia tuloksia molemmilla, Heikura ihastelee.
Koira on hyvä ystävä
10-vuotias Julius Jokinen Ylistarosta oli vasta seitsenvuotias, kun hän sai junnuketjulaisen ajokoiran, vuonna 2022 syntyneen Aavan (Wildrunner’s Antonia).
Aavan kasvattaja Anu Paarlahti oli lukenut Junnuketjusta jo ennen ensimmäistä pentuettaan ja piti ideaa loistavana.
– Mietin, että onpa hieno mahdollisuus tukea nuorta harrastajaa. Sain valita hakemuksista mieleiseni saajan pennulle. Nuoresta iästään huolimatta Julius oli kirjoittanut reippaasti kirjeen omin käsin. Isän ja sukulaisten metsästysharrastus auttoi valinnassa ja päätöksenteossa.
– Omat lapseni ovat jo aikuisia ja heilläkin on jo lapsia. Kukaan heistä ei ole kiinnostunut metsästyksestä. Juliuksen ja hänen isänsä Jussin kanssa vaihdamme kuulumisia Aavasta silloin tällöin, Paarlahti kertoo.
Julius Jokisen kotona oli ennestään jämtlanninpystykorva, lähisuvussa on ollut suomenajokoiriakin.
– Kun Aava oli pentu, se sai nukkua minun vieressäni. Pennun kanssa sujui hyvin, opetin sen istumaan ja leikimme kettulelun kanssa. Sain vanhemmilta apuja kouluttamiseen, kertoo Julius Jokinen.
– Isä ja setä käyvät metsällä. Aava rupesi aika nuorena ajamaan kettua ja viime talvena saimme ensimmäisen. Iskän setä pääsi ampumaan Aavalle ketun. Meillä on myös junnuketjulaisten WhatsApp-ryhmä, missä on kaikkien pentujen omistajat ja niiden kasvattaja. Itse en ole ryhmässä mutta iskä on.
Suomenajokoira viehättää Juliusta ja hänen perhettään.
– Se on suomalainen koirarotu, ja on ollut mukava seurata oman koiran ajoja. Suosittelen muillekin ajokoirametsästystä, sillä koirat ovat hyviä ystäviä, Julius sanoo.
”Suosittelen suomenajokoiraa kaikille, jotka tykkäävät metsästää, harrastaa ja joilla on aikaa olla koirien kanssa”, sanoo nuori ajokoiraharrastaja Heta Kattainen. (Kuva: Heidi Lahtinen)
Ensi kerta ajoa vei mennessään
Iin Kuivaniemessä asuva 16-vuotias Janika Pakanen sai junnuketjulaisen suomenajokoiran yllätyksenä.
– Lähdin syksyllä 2022 isän ja veljen mukaan jänismetsälle. Siellä kiinnostus heräsi jänisjahtiin sekä suomenajokoiriin. Oli kiva istuskella perheen ja kavereiden kanssa nuotiolla kuuntelemassa koiran ajoa. Perheessämme on aina ollut metsästyskoiria, isä ja isoveljeni metsästävät. Päätin hankkia metsästyskortin ensimmäisen jänismetsästyspäivän jälkeen, muistelee Janika Pakanen.
– Sain kortin maaliskuussa 2023 ja haaveilin omasta suomenajokoirasta. Tuolloin en tiennyt, että isä ja äiti olivat laittaneet salaa hakemuksen junnuketjuun.
– Huhtikuussa 2023 kasvattaja ilmoitti isälle, että ovat valinneet minut pennun saajaksi. Silloin sain vasta tietää hakemuksesta. Vappuna kävimme katsomassa pentua ja kesäloman alkaessa sain hakea Mandyn (Mehtävahdin Bambi) kotiin.
”Mandy nukkuu huoneessani joka yö.
Oma petikin on, mutta yleensä hän päätyy viereeni.”
Syliin ja kainaloon
– Pennun kanssa sujui alusta alkaen hyvin. Kouluttaminen oli helppoa, kun olin kesälomalla ja pystyin olemaan paljon pennun kanssa. Sisäsiistiksi opettelu sujui kesäaikaan kätevästi ja ulkona pystyi treenaamaan esimerkiksi luoksetuloa, Janika Pakanen kertoo alkuajoista.
Janika koulutti koiraa yhdessä vanhempiensa kanssa, mutta kehuu myös yhteistyön kasvattajien kanssa sujuneen hyvin.
– Sieltä olemme saaneet paljon neuvoja ja apua. Mandylla on ollut tänä syksynä hyviä ajoja. Ammuin sille ensimmäisen jäniksen, kun se oli viiden kuukauden ikäinen. Kävimme myös näyttelyssä, josta saimme tulokseksi Jun H.
– Mandy nukkuu huoneessani joka yö. Oma petikin on, mutta yleensä hän päätyy viereeni nukkumaan. Olen käynyt palkintotuomarikurssin, mutta en ole vielä käynyt tekemässä harjoitteluja. Jänismetsästyksen lisäksi käyn myös lintumetsällä.
Janika Pakasen mielestä suomenajokoira on todella ihmisrakas ja läheisyyttä kaipaava koira.
– Koostaan huolimatta se änkeää syliin ja kainaloon. Suosittelen kaikille metsästystä – eritysesti koirien kanssa. Ajokoirametsästys on kivaa, kun voi istuskella nuotiolla ja kuunnella koiran ajoa eikä tarvitse kävellä metsässä monia kilometrejä. Parasta se on kavereiden ja perheen kanssa yhdessä. Siinä on sellainen hyvä fiilis. Mutta jos metsästys ei kiinnosta, niin koirien kanssa voi harrastaa paljon muutakin, Janika Pakanen tähdentää.
”Ajattelin, että kun alan itse kasvattaa, niin sitten kyllä lahjoitan.
Nuoret ovat ajokoiraharrastuksen tulevaisuus.”
Mukaan lähtö itsestään selvää
Kun Reelika Kotonen Mehtävahdin kennelistä oli lukenut Junnuketjusta, päätti hän siltä istumalta lähteä mukaan. Hän on lahjoittanut junnuketjuun pennun jo kolmena vuonna.
– Ajattelin, että kun alan itse kasvattaa, niin sitten kyllä lahjoitan. Nuoret ovat ajokoiraharrastuksen tulevaisuus ja aiomme jatkossakin lahjoittaa. Olemme valinneet saajat sen perusteella, mitä kaikkea nuori itsestään kertoo. Onko aiempaa koirakokemusta ja tukevatko vanhemmat harrastusta.
Suppilaudalle ajokoiran kanssa
Yksi Reelika Kotosen kolmesta junnuketjulaisesta asuu Vieremällä 14-vuotiaan Heta Kattaisen hoivissa.
– Cele (Mehtävahdin Celestia) on nyt puolitoistavuotias. Sain sen loppukesästä 2024. Celen kanssa on sujunut tosi hyvin, aloitimme harjoittelun ihan perusjutuista, kuten istumisesta ja luoksetulosta. Kasvattajalta voin kysyä mitä vain koiriin tai pentueeseen liittyvää, kiittää Heta.
Hän on käynyt pienestä asti äitinsä kanssa etenkin jänismetsällä, sillä heillä oli kotona ajokoiria ja hirvikoiria.
– Suomenajokoiran viehättävyys on varmaankin siinä, kun on kasvanut niiden kanssa, myös serkuilla on ollut ajokoiria. Se on hyvin kaunis rotu ja tulee toimeen ihmisten ja varsinkin pienten lasten kanssa.
Myös Heta sanoo, että suomenajokoiran kanssa voi harrastaa monipuolisesti ja se on perheenjäsen. Hän on muun muassa pyöräillyt, suppailut ja uinut Celen kanssa. Myös muutamissa näyttelyissä on käyty.
– Ensimmäiset menivät todella hienosti, vaikka olimme molemmat ensikertalaisena kehässä. Ajoja on saatu jo, ja ensimmäinen jäniskin. Mitään pettymyksiä en toistaiseksi ole kokenut, mutta Cele kyllä testaa rajoja välillä, Heta kertoo.
Heta osallistui elokuussa jäniksenajokokeen palkintotuomarikurssille ja tulevaisuudessa on tarkoitus mennä kokeisiin Celen kanssa.
– Suosittelen suomenajokoiraa kaikille, jotka tykkäävät metsästää, harrastaa ja joilla on aikaa olla koirien kanssa. Suomenajokoiralla voi ajattaa kettua tai jänistä, joten se on monipuolinen koirarotu.
Viedään harrastus seuraavalle polvelle
Reelika Kotosella on itsellään neljä lasta, ja he kaikki kulkevat mukana metsällä.
Junnupentuketjusta Kotosella on tähän asti hyviä kokemuksia ja hän suosittelee tapaa muillekin.
– Hienointa on, kun saa seurata nuoren ja hänen koiransa matkaa ja kehitystä, parhaimmillaan heistä tulee hyviä ystäviä.
– Jos saamme uuden innokkaan nuoren mukaan ajokoiraharrastuksen pariin, vie hän mahdollisesti aikanaan harrastusta eteenpäin eli välittää sen omalle jälkipolvelleen, tiivistää Reelika Kotonen Junnupentuketjun idean.
Tutustu toimintaan
Lue lisää junnuketjulaisten tarinoita Suomen Ajokoirajärjestön verkkosivuilta löytyvistä Ajokoiramies-lehdistä. Sivuilta löytyy myös hakulomake, jolla voi hakea junnuketjupentua.
Heta Kattainen on ollut hyvin tyytyväinen Cele-koiraansa. Hän on muun muassa pyöräillyt, suppailut ja uinut Celen kanssa. (Kuva: Heidi Lahtinen )
