Sosiaalinen elämäntyyli kehittää koiran rohkeutta
Koirarotujen välillä havaittiin Helsingin yliopiston tekemässä laajassa käyttäytymiskyselyssä merkittäviä eroja. Ensikertalaisten koiranomistajien koirilla esiintyi enemmän ilotulisten pelkoa ja alusta-arkuutta, mutta eroja nähtiin myös maaseudun ja kaupunkien koirilla. (Kuva: Anna Nygård)
Koiranpennun puutteellinen totuttaminen erilaisiin tilanteisiin ja uusiin ympäristöihin on vahvasti yhteydessä pelokkuuteen. Mitä enemmän pentu kohtaa uusia tilanteita, kävelyalustoja sekä voimakkaita ääniä, sitä rohkeampi siitä kasvaa. Koiran perimällä ja rodulla on myös suuri merkitys.
Helsingin yliopistossa tehdyn, lähes 14000 koiraa koskevan käyttäytymiskyselyn mukaan näihin ei-sosiaalisiin pelkoihin yhdistyy sekä koiran elinympäristöön, elämäntyyliin että sen rotuun liittyviä seikkoja. Koira on sitä rohkeampi uusissa tilanteissa ja ympäristöissä mitä aktiivisemmin sen kanssa harrastetaan ja mitä monipuolisempia kokemuksia ja koirakavereita sillä on.
Ääniarkuus, uusien tilanteiden pelko ja esimerkiksi liukkaiden pintojen, metalliritilöiden ja korkeiden paikkojen arastelu ovat koirilla yleisiä käytöshäiriötä. Rohkeimmiksi tutkimuksessa osoittautuivat koirat, joiden kanssa harrastettiin ja treenattiin aktiivisesti.
Ensikertalaisten koiranomistajien koirilla esiintyi enemmän ilotulisten pelkoa ja alusta-arkuutta. Eroja nähtiin myös maaseudun ja kaupunkien koirilla.
Aiempi tutkimus sosiaalisen pelon ympäristövaikutuksista havaitsi saman ilmiön: kaupunkikoirat olivat pelokkaampia kuin maaseudulla elävät. Kiinnostavaa onkin, että myös ihmisten mielenterveyden ongelmat ovat yleisempiä kaupungissa kuin maaseudulla.
– On ehdottomasti mielenkiintoinen jatkotutkimuksen aihe, miten elinympäristömme muokkaa meitä ja parasta ystäväämme, kertoo professori Hannes Lohi Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisestä ja lääketieteellisestä tiedekunnasta.
Sekä koirilla että ihmisillä on huomattu liikunnan vaikuttavan myönteisesti mielialaan. Sosiaalisina eläiminä koirat nauttivat omistajansa kanssa tekemisestä.
– Toisaalta pelokkaita koiria ei välttämättä haluta altistaa stressaaville koulutustilanteille, joka voi vähentää omistajan intoa harjoitella koiransa kanssa, kertoo tohtorikoulutettava Emma Hakanen Helsingin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta.
Ei-sosiaalinen pelokkuus on yleisempää steriloiduilla nartuilla ja pienikokoisilla koirilla. Liukkaan tai muuten oudon alustan arastelu oli myös yhteydessä koiran pelokkaaseen luonteeseen ylipäänsä, tämä on huomattu jo aiemmissakin tutkimuksissa.
Koirarotujen välillä havaittiin tutkimuksessa merkittäviä eroja. Rodun pelokkuudessa saattoi kuitenkin esiintyä vaihtelua erilaisten ei-sosiaalisten pelkojen välillä. Esimerkiksi welsh corgi pembrokeilla esiintyi paljon ääniarkuutta, mutta vähän alusta-arkuutta. Lapinporokoirilla, kääpiösnautsereilla, chihuahuoilla ja labradorinnoutajilla taas esiintyi paljon alusta-arkuutta, mutta vähän ääniarkuutta.
Erot eri rotujen välillä vahvistavat näkemystä siitä, että pelokkuus on periytyvää. – Jalostusvalinnoilla on siis väliä, vaikka tarkkoja periytymismekanismeja ei tunneta. Monipuolinen pentuajan sosiaalistaminen ja aktiivinen elämäntyyli voivat vähentää sosiaalista ja ei-sosiaalista pelokkuutta merkittävästi, Hannes Lohi kiteyttää.
Lähde: Helsingin yliopisto
