Tuore tulokas Yhdysvalloista ampaisee suosioon
Herkän pieniamerikanpaimenkoiran omistajan tulee olla varma itsestään ja tavastaan kouluttaa koiraa. Kerrostaloasuminen sopii, kunhan rodun vahtitaipumukset otetaan huomioon ja koira saa tarpeeksi aktivointia. (Kuva: Iisa Hetemäki )
Pieniamerikanpaimenkoira eli pampai löysi nopeasti tiensä koiranomistajien sydämiin, vaikka se on vielä tuore näky Suomessa. Rotu kehitettiin Kaliforniassa 1960-luvulla pienikokoisista australianpaimenkoirista, nykyisin rotunimi on Miniature American Shepherd, mutta monet kutsuvat sitä edelleen miniaussieksi. Rodun kehityksessä ei ole käytetty muita rotuja, joten kaikkien koirien sukujuuret ovat jäljitettävissä australianpaimenten sukutauluja seuraten.
Suomessa pieniamerikanpaimenkoira sai rotuoikeudet vuonna 2018 ja FCI hyväksyi sen seuraavana vuonna. Suomen ensimmäinen pentue syntyi vuonna 2013. Suomalaiset koirat ovat ulkonäöllisesti aika erilaisia keskenään, eikä taso ole kovin yhtenäinen. Rotu pysynee vielä pitkään ulkonäöllisesti vaihtelevana, erityisesti koon osalta.
Kysyntä on ollut rajussa kasvussa, rotu ampaisi sadan suosituimman listalle viime vuonna, eli tiettyä muotirotuilmiötä on havaittavissa. Rodun koko, oppivaisuus, melko helppohoitoinen turkki ja terveystilanne tukevat nousua. On syytä kuitenkin muistaa, että kyseessä on herkkä paimennus- ja vartiointitaipuvainen rotu, joka ei sovi jokaisen käteen. Pelkän ulkonäön perusteella ei pampaita kannata hankkia.
Pampai on herkkä, reagoiva ja kokemukset jäävät helposti sen mieleen. Se lukee ympäristöään tarkasti ja omistajan väärät tulkinnat ja toiminta voivat jättää pysyviä jälkiä. Rodun piirissä on tullut palautetta lapsiin kohdistuvasta paimennustaipumuksesta. Rotu ei välttämättä ole helpoimmasta päästä, pääasia on, että omistaja ymmärtää rodun aktiviteettitarpeet.
Rodussa esiintyy jonkin verran arkuutta. Pehmeys ja erilaiset ääni- ja alusta-arkuudet ovat lisääntyneet. Pampai saa olla pidättyväinen, välinpitämätön tai varautunut, mutta ei arka. Rodussa esiintyy myös resurssiaggressiivisuutta. Se ilmenee esimerkiksi vahtimisena. Oma peti, luu tai alue voi aiheuttaa vahvankin puolustusreaktion, erityisesti lapsiperheen kannattaa huomioida tämä.
Pampai on kiintynyt omistajaansa eikä lähde herkästi karkuteille. Se tulee yleensä toimeen myös laumassa. Pieniamerikanpaimenkoira otetaan yleensä harrastuskoiraksi, mikä näkyy kisatilastoissa runsaina koekäynteinä koirien lukumäärään suhteutettuna.
Pieniamerikanpaimenkoira on ketterä, vahva ja sinnikäs koira, sen säkäkorkeus on 33–46 senttiä. Pää on selväpiirteinen, kuiva ja runkoon nähden sopusuhtainen. Se ei ole raskas, kulmikas eikä suippo. Silmät ovat vinoasentoiset. Tarkkaavaisen koiran korvat kohoavat ja taittuvat eteenpäin tai asettuvat ruusukorviksi kallon sivuille. Häntä on mieluiten luonnontöpö.
Karvapeite on liioittelematon ja karva on keskivahvaa ja keskipitkää, suoraa tai laineikasta ja säänkestävää. Perushuoltoon kuuluu harjaus viikoittain ja karvanlähtöaikana vaikka päivittäin. Vanhempien väristä riippuen pentueeseen voi syntyä monen värisiä pentuja. Pampaita esiintyy yksivärisinä tan-merkeillä tai ilman, sekä merleinä, valkoiset merkit eivät saa olla vallitsevia ja pää ei saa olla valtaosin valkoinen.
Pevisa vaatii tutkittavaksi kyynärpäät, lonkat ja silmät tietyin raja-arvoin ja aikarajoin. Jalostuskäytölle on asetettu alaikäraja. Rodun terveystilanne Suomessa on kohtalaisen hyvä, mutta tietoa ei ole saatavilla kovin pitkältä aikaväliltä. Geneettinen monimuotoisuus on vielä osin arvoitus, sillä rotu on pienilukuinen ja tuore.
Kesäkuun 6/2022 Koiramme-lehdessä oli laaja rotuesittely pieniamerikanpaimenkoirasta.
