Moni susi on sittenkin koirasusi?
Uusi tutkimus osoittaa aiheelliseksi epäilyn, että moni oudosti käyttäytyvä susi olisikin risteymä, koirasusi. Kuvan koirasusi on Kuusamon suurpetokeskuksessa. (Kuva: Hannu Huttu)
Koiran ja suden risteymiä tunnistava uusi menetelmä toi esiin koirasusia, jotka Luonnonvarakeskus oli määrittänyt susiksi.
Oulun yliopiston johtamassa kansainvälisessä hankkeessa on kehitetty menetelmä, jolla voidaan tunnistaa aikaisempaa tarkemmin koiran ja suden risteymät.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuosittaiseen suden DNA-näytteiden lajimääritykseen on tähän saakka käytetty mikrosatelliittimarkkereita. Tuore tutkimustulos osoittaa, että käytetty mikrosatelliittianalyysi erottaa koirasudet huonommin kuin koirasusipaneeli.
Susien ja koirien perimän erot ovat pieniä, koska sudet ja koirat ovat geneettisesti eriytyneet toisistaan suhteellisen vähän aikaa sitten. Mitä useamman polven takaisinristeymästä puhutaan, sitä epävarmemmaksi muuttuu lajin tunnistaminen vanhalla DNA-analyysimenetelmällä.
Nyt tehdyn uuden koirasusipaneelin tulos osoittaa, että myös toisen polven risteymien tunnistamisessa voi esiintyä virheitä, jos käytetään pelkästään mikrosatelliittianalyysiä.
Luke lähetti Oulun yliopiston tutkimukseen DNA-näytteitä tunnetuista koirasusista. Lisäksi tutkimuksessa oli mukana DNA-näytteet kahdesta eläimestä, jotka oli aiemmassa Turun yliopiston analyysissä määritelty susiksi, mutta joiden DNA-tulos poikkesi keskimääräisestä sudesta. Näytteet haluttiin ottaa uudelleen tarkasteluun koirasusien tarkempaan tunnistamiseen kehitetyllä menetelmällä.
Poikkeuksellisten DNA-tulosten takaa paljastui kaksi koirasutta. Auton alle Tohmajärvellä joulukuussa 2015 jäänyt yksilö oli kolmannen polven takaisinristeymä suteen. Kannanhoidollisella luvalla Pyhäjoella tammikuussa 2016 ammuttu yksilö taas oli toisen polven takaisinristeymä suteen. Ensin mainittu yksilö oli 4-vuotias uros ja jälkimmäinen 2-vuotias naaras.
– Risteymien tunnistamista varten haluttiin kehittää menetelmä, jota voidaan käyttää koko Euroopan laajuisesti. Vanhaan menetelmään verrattuna uusi menetelmä on nopeampi, kustannustehokkaampi ja eri laboratorioissa tehdyt analyysit ovat keskenään vertailukelpoisia. Vanhalla menetelmällä eri laboratorioissa saatuja risteymäanalyysien tuloksia ei voi vertailla suoraan keskenään, kertoo tutkimuksessa mukana ollut Oulun yliopiston väitöskirjatutkija, maaliskuusta alkaen Lukessa työskennellyt Jenni Harmoinen.
Oulun yliopiston tutkimus tehtiin Saksassa olevalla laitteella, mutta samanlainen laite on vastikään hankittu maa- ja metsätalousministeriön tuella Lukeen. Luke tulee ottamaan menetelmän osaksi susikannan arviointia vuoden 2022 alusta, ja koirasusipaneeli tulee olemaan Lukessa rutiinikäytössä.
Tutkimuksessa analysoitiin Euroopan laajuisesti yhteensä 288 sutta. Näytteitä oli Suomesta 61, Venäjältä 4, Romaniasta 21, Saksasta 107, Italiasta 70 ja Iberian niemimaalta 25 kappaletta. Suomalaiset näytteet olivat metsästetyistä susista, museosusista sekä tunnetuista koirasusista.
Risteymiksi epäiltyjä näytteitä oli koko tutkimuksessa yhteensä 12 kappaletta, näistä kolme oli Saksasta, yksi sekä Romaniasta että Tshekistä ja seitsemän Suomesta. Koira-aineistona tutkimuksessa käytettiin 314 koiran DNA-näytettä 55 eri rodusta.
Koirasusi on luokiteltu Suomessa haitalliseksi vieraslajiksi. Luke tulee käymään vanhan mikrosatelliittiaineiston huolellisesti läpi. Vanhoista näytteistä tullaan analysoimaan uudelleen ne yksilöt, jotka voivat ikänsä puolesta olla elossa tai nyt elossa olevien susiyksilöiden vanhempia. Myös vuosien 2016–2021 aikana kerätyistä ulostenäytteistä otetaan koirasusipaneeliin analysoitavaksi ne, jotka eroavat tyypillisestä suden profiilista. Vanhoja näytteitä päästään analysoimaan sitten kun uusi laite on saatu käyttöön Lukessa.
