Villakoiran ydin on positiivinen elämänasenne
Villakoirissa riittää väri- ja kokovaihtoehtoja, tässä aprikoosinvärinen isovillakoira. Turkin saaminen näyttelykuntoon vaatii tuntikausien työn, jossa oikeanlaiset välineet ovat tärkeitä. (Kuva: Tapio Eerola)
Villakoira on omistajaansa kiintyvä ja miellyttämisenhaluinen kainaloinen, mutta rodun harrastuskäyttö on nousussa. Sen upea turkki herättää ihailua, mutta vaatii paljon aikaa ja taitoa.
Vaikka villakoira on ranskalainen rotu, sen alkulähteet juontavat uomansa Saksaan. Nykyisen villakoiran sukulaisrotuja ovat mm. barbet, portugalinvesikoira ja espanjanvesikoira. Villakoira kehittyi nopeaksi uimariksi ja sen turkkia muotoiltiin leijonaleikkaukseen. FCI-maissa villakoirille on nykyisin neljä kokoryhmää: isovillakoira, keskikokoinen, kääpiövillakoira sekä toy. Villakoira kuuluu ysiryhmään eli seurakoiriin.
Tarkkaa tietoa Suomen ensimmäisistä villakoirista ei ole. Mahdollisesti niitä tuli kiertävien sirkusten mukana. Vuosien 1898–1899 rotukirjassa ja rekisterissä on maininta kolmesta mustasta isovillakoirauroksesta.
Ensimmäinen keskikokoinen villakoira rekisteröitiin Suomessa vuonna 1934, mutta kääpiövillakoiran nimikkeellä. Nämä muunnokset eriytettiin toisistaan näyttelykehissä vasta vuonna 1958. Varsinainen ensimmäinen rekisteröity kääpiövillakoira tuli Suomeen vuonna 1947.
Kun vuonna 1960 rekisteröityjä villakoiria oli yhteensä 121, oli vuoden 2020 lukema 1258. Suosituin muunnos on nykyään kääpiövillakoira, seuraavaksi suosituin on keskikoinen, sen jälkeen toy ja isovillakoiria. Jos kaikki kokomuunnokset rekisteröitäisiin yhdeksi roduksi, olisi villakoira Suomessa kuuden yleisimmän rodun joukossa.
Villakoira on rotuna kestosuosikki, ja kysyntää riittää enemmän kuin tarjolla olevia pentuja. Suosion kääntöpuolena on pentujen hinnannousu ja monenlaisten pennunteettäjien ilmaantuminen markkinoille. Ostajan tulee olla tarkkana, mistä pentunsa hankkii.
Villakoirien sanotaan olevan viisaita, ja se pitää paikkansa. Ne oppivat talon tavoille kuin itsestään ja haluavat miellyttää. Luonteen miinuspuolina on joillain yksilöillä haukkuherkkyyttä, arkuutta ja uroksen saattavat nostaa koipeaan väärässä paikassa. Nopean oppimisen kääntöpuolena ovat myös nopeasti opitut ei-toivotut asiat. Seurankipeyden kääntöpuoli on eroahdistus, josta moni villakoira voi alkaa kärsiä, ellei yksinoloon opetella pienestä pitäen.
Villakoira on aina valmis toimintaan ja lenkille. Rotu sopii lapsiperheeseen, mutta esimerkiksi toyt eivät sovi aivan pienten lasten käsittelyyn. Rotu sopii myös ensikertalaiselle, sillä luonteen pehmeys ja miellyttämisenhalu eivät aiheuta suurempia tahtojen taistoja. Innostusta turkinhoitoon pitää olla.
Rotu ei kestä kovistelua, asiat pitää sanoa sievästi. Koira todella muistaa kokemansa tylyn kohtelun. Eri villakoiramuunnoksissa on muitakin eroja kuin pelkkä koko. Isot ja keskikokoiset jaksavat liikkua enemmän kuin pienemmät, ja ne myös vaativat sitä. Pienilläkin riittää kyllä intoa lenkkeilyyn, mutta ne eivät ole kovin säänkestäviä.
Haukku- ja ilmoitusherkkyys lisääntyy sitä mukaa, mitä pienemmäksi koira käy, ja mitä suuremmaksi lauma kasvaa. Yleisesti ottaen villakoirat ovat koirasosiaalisia omassa laumassa ja myös vieraita koiria kohtaan, ne tulevat toimeen myös muiden lajien edustajien kanssa eivätkä vierasta suuriakaan eläimiä. Koiranäyttelyissä käyminen on suosittua, mutta nykyään on agility hyvin suosittu harrastuslaji. Villakoiralle käy myös toko ja nosework.
Villakoiran kuuluminen tiettyyn kokomuunnokseen määritellään säkäkorkeuden mukaan, mittaus suoritetaan koiranäyttelyssä. Keskikokoisen ja isovillakoiran voi siirtää vain pienempään kokoon. Isovillakoiran säkäkorkeus on 46–60 senttiä, keskikokoisen 36–45. Kääpiövillakoira on 29–35-senttinen ja toy 24–28. Toy- ja kääpiövillakoiria voi risteyttää ilman poikkeuslupaa ja ne voivat vaihtaa tarvittaessa rotua mittauksessa. Jos ne vaihdetaan isompaan rotuun, mittauksen voi tehdä jo yhdeksän kuukauden iässä. Muussa tapauksessa koira mitataan sen täytettyä 15 kuukautta.
Villakoiran yleisvaikutelma on normaalirakenteinen, tasapainoinen ja tyylikäs. Pää on hienostunut ja suoralinjainen. Mantelinmuotoiset silmät ovat aavistuksen vinoasentoiset. Korvat ovat pitkähköt ja riippuvat. Koira pitää päätään ylväästi pystyssä. Runko on sopusuhtainen ja sen pituus on hieman säkäkorkeutta suurempi. Häntä on kiinnittynyt melko korkealle. Liikkeet ovat joustavat ja kepeät.
Hyväksytyt värit ovat musta, ruskea, valkoinen, harmaa, aprikoosi ja punainen. Värien periytymiseen tulee perehtyä huolella. Komea, mutta työläs turkki on villakoiran kruunu. Pesu, föönaus ja trimmaus tulee tehdä huolellisesti, tasaisin väliajoin ja oikeilla välineillä. Villakoira voi olla kaunis myös lyhyessä trimmissä. Karvaa irtoaa vain harjaamalla ja leikkaamalla. Rotumääritelmän mukaan näyttelyissä sallitaan turkille viisi erilaista leikkausmallia.
Villakoira ei ole Pevisa-rotu, mutta vastuuntuntoiset kasvattajat tekevät terveystarkastuksia. Rotu on terve ja myös silmäsairaus PRA:n vitsauksesta päästiin eroon, kun DNA-testaus tuli käyttöön. Kaihia putkahtelee silti esiin säännöllisesti, silloin tällöin myös Legg-Perthesiä, autoimmuunisairauksia, allergiaa ja epilepsiaa. Rotu on pitkäikäinen. Luonteen merkitystä ei saa väheksyä jalostusvalintoja tehdessä, eikä myöskään niiden terveysseikkojen, jotka eivät jalostustietokannassa näy.
Lokakuun Koiramme-lehdessä 10/2021 on laaja rotuesittely villakoirista.
