Kukaan ei puhu enää siitä itsestään
Ennen oli toisin ja vääntöä riitti, mutta tänä keväänä aiheesta ei ole puhuttu halaistua sanaa. Koronako nielaisi? (Kuva: Aino Pikkusaari)
Minne katosi kevään kuumin kiukuttelunaihe? Siis suomeksi sanottuna, koirankakkakitinä. Aiempina vuosina takuuvarmasti laajaa medianäkyvyyttäkin saanut lopputuotekeskustelu näyttää kadonneen kuin taikaiskusta.
Ilmiöön kiinnitti huomiota Maaseudun Tulevaisuuden talouteen erikoistunut toimittaja Kimmo Lundén Lööpin tuoreessa numerossa. Lööppi on Helsingin seudun journalistien jäsenlehti. Lehti kyseli usealta toimittajalta, mitä on jäänyt koronan takia kertomatta Koronan varjossa -jutussaan. Lundén uskoo epidemian peittäneen alleen ainakin keväisen koirankakkagaten. ”Siitä ei ole ollut riviäkään lehdissä”, Lundén kommentoi.
Hyvä huomio, joka johtaa myös miettimään syitä ja seurauksia. Samaisen jutun lopussa on todettu yhteenvetona, että ”kaikkiaan korona on osoittanut, että normaalitilassa suomalaisilla menee aika hyvin. Ehditään närkästyä koirankakasta ja täyttää tekstiviestipalstoja liikenneraivolla”.
Itse törmäsin samantapaiseen arvioon pari vuotta sitten jutussa, jossa haastateltiin muualta Suomeen halpatöihin tulleita naisia. Heille suomalainen yritystoiminta ja yhteiskunta palkkoineen ja etuineen oli lähes paratiisi. Julkista keskustelua he sen sijaan hämmästelivät paljon. Naisten mukaan aiheista näkee, miten hyvin Suomessa asiat ovat.
Kommentit jäivät mieleeni ja olen niihin palannut tuon tuosta. Kuluneena koronakeväänä varsinkin. Olen samaa mieltä näiden työntekijöiden kanssa. Olen myös sitä mieltä, että perusteiltaan hyvissä oloissa pitäisi osata kääntää katseet niihin epäkohtiin, joissa on todellista siivottavaa ja korjattavaa. Kadunvarsien tuotteet voi jättää listan viimeisten asioiden joukkoon.
Koronalla on toki muitakin vaikutuksia koiramaailmassa. Lemmikit ovat saaneet yhä enemmän huomiota osakseen, kun on ollut aikaa ja on opeteltu pysyttelemään kotosalla ja lähiseuduilla. Pentubuumi on meneillään ja koirabisnes kasvaa. Suuri lemmikkitarvikeketju Musti ja Mirri on jo ilmoittanut lisäävänsä liikkeiden lukumäärää huomattavasti enemmän alkuperäiseen suunnitelmaansa verrattuna.
Koirankouluttajaopiskelunkin on sanottu saaneen lisää tuulta alleen, ainakin yksityisesti lyhytaikaisia koulutuksia järjestävissä yrityksissä. Näkyykö sama myös toisen asteen oppilaitoksissa jo tulevana syksynä, on kiinnostava seurata.
On myös varauduttava epäkohtiin ja takaiskuihin. Miten käy pentutehtailun ja kaikenlaisten salakuljetusten ja muiden koiravilunkien? Entä miten saadaan uusille koiranomistajille riittävästi ja sopivasti tarjolle peruskoulutuksia tai vinkkejä arjen hallintaa varten. Esimerkiksi hoitoloissa kerrotaan jo nykyisellään käyvän tapauksia, joiden kanssa ei pärjää kuin yksi perheenjäsen. Jos tämä lähtee reissuun, hukka perii koko huussollin.
Koira-alan yhdistyksillä, yrityksillä ja yksittäisillä toimijoilla on kreivin aika miettiä lähivuosien koulutusstrategiaa: mitä, missä ja milloin tarjottaisiin. Jo tätä nykyä kursseille on usein jonoa eikä kysyntä varmasti tästä vähene. Nyt olisi aika kääräistä hihat – syksy on täällä pian.
