Lemmikin lopettamisessa ovat myös arvot puntarissa
Monta valintaa pitää tehdä, kun on aika päättää lemmikkinsä viimeisistä vaiheista. (Kuva: Birgit Halkio)
Koiran omistaja on usein kovan paikan edessä, kun eläimen lopettaminen tulee ajankohtaiseksi. Ei riitä vain ratkaisu, miten viimeinen hetki hoidetaan, vaan on myös päätettävä esimerkiksi hautaamisesta.
Oma historia ja elämänkokemus harrastus- ja kaveriyhteisöineen on yleensä tie arvovalinnoille, miten haluaa toimia lemmikkiensä kanssa. Herkästä aiheesta ei ole tiettävästi tehty mitään tilastoa tai laskelmaa. Ylen pari vuotta sitten julkaisemassa jutussa (Aniharva lopettaa eläimensä itse. 1.2.2017, yle.fi) arvioidaan, että yhä useammat vievät eläimen eläinlääkäriin lopetettavaksi.
Metsästyskulttuuri on muuttunut ja eläinlääkäreitä on tiheämmin saatavilla kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Eläinlääkärin palveluita ei tarvitse välttämättä käyttää, mutta lain pykälien mukaan lopettamisen saa tehdä vain henkilö, jolla on ”riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja lopetustekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi”.
Julkisilla keskustelupalstoilla aiheesta toki löytyy paljon viestejä. Valitettavasti ja tyypillisesti pienetkin kysymykset johtavat vastaukset huteralle piikki tai pyssy -tasolle, josta pitävää pohjaa ei löydy kaivamallakaan. Kuitenkin vain jakamalla asiallista tietoa voidaan ojentaa kättä niille, jotka syystä tai toisesta painivat itselleen vaikeiden ratkaisujen äärellä. Lopettamisen yhteydessä voi joutua miettimään myös kustannuksia.
Sama työlään päätöksen hetki voi olla eläimen hautaamisessa. Miten, milloin ja minne lemmikin voi haudata? Tässäkin näkyy ajan muutos. Kaupunkiin muutto yleistyy eikä enää ole sitä vanhaa kotitilaa, jonka pihalla riitti tilaa kaivaa hauta jos toinenkin. Vuodenajat tuovat omat rajoitteensa. Aina ei voi odottaa kesään saakka.
Ison muutoksen eläinten hautaamisen on tuonut tuhkaamisen rantautuminen Suomeen. Ensimmäiset lemmikkejä polttohautaavat yritykset perustettiin 1980-luvulla, mutta eläinkrematorioita oli vähän aina 2010-luvulle saakka. Nykyisin alan yrityksiä on kotisivujen lukumäärän perusteella nelisenkymmentä (Koiramme-lehti 3/2020).
Keskeistä palvelujen yleistymiselle on ollut eläinlääkäriasemien ja tuhkausyritysten yhteistyö, mikä ratkaisee monta lopetuspäätöksestä syntyvää käytännön ongelmaa. Lemmikinomistajat ovatkin kiitelleet palvelun helppoutta. Kun vie lemmikin eläinlääkäriin lopetettavaksi, niin samalla voi valita yksilö- tai yhteistuhkauksen ja mahdolliset lisäpalvelut uurnan hankinnasta hautapaikan ostoon.
Selvää on, että kyseessä on liiketoiminta. Tuhkaamismuodot lisukkeineen maksavat. Alan liikevaihdosta ei ole tarkkaa tietoa, mutta maailmalla puhutaan isoista summista. Yleisesti eläintuhkaustoiminnan arvioidaan kasvaneen yli niche-teollisuusalan luokittelun. Niche-markkinoilla toimivat yleensä pienet yritykset, joiden asiakkaat ovat valmiita maksamaan korkeampaa hintaa erikoistuneemmista tuotteista ja palveluista.
Rahasta puhuminen istuu huonosti palveluun, jossa tunteet ovat herkästi pinnalla. Onkin hyvä, että lähes kaikilla yrityksillä on hinnastot luettavissa kotisivuiltaan. Julkinähtävät maksut pitänevät myös hinnoittelua kurissa. Tosin pitkien välimatkojen harvaan asutussa maassa todelliset valinnanmahdollisuudet ovat vähissä.
