Valokuvissakin vilisee vilppiä
Tässäkin kuvassa on vähän vilunkia. (Kuva: Birgit Halkio)
Sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Hyvä näin, mutta kertooko kuva totuutta? Välttämättä ei. Vähintään epäilyttäviä kuvia on koko ajan nähtävillä varsinkin sosiaalisen median suruttomilla sivuilla.
Kun ennen kuvien totuudenmukaisuus oli arvossaan, niin nykyisin harva kuvanottaja julkaisee otoksiaan raakaversioina. On kuvia aiemminkin paranneltu, mutta vähäisten rajausten, sävy- ja värikorjailujen tilalle on tullut kymmenien muokkausohjelmien valtakunta. Eikä kyse ole mission impossiblesta, vaan tarjolla on hyvinkin helppoja ja nopeita käsittelykeinoja.
Ei ole temppu eikä mikään korvata vinksahtanut korva oikeassa asennossa olevalla korvalla. Tai muokata alaleukaa tai kaulaa pidemmäksi, oikaista jalkoja tai parantaa, jopa muuttaa väriä. Väriä toki korjataan fyysisesti värjäämälläkin, mutta jos koiraa ei juuri kotipihan ulkopuolelle päästetä, niin kuvissa voi näyttää mitä hienointa ulkonäköä.
Uhkapeleissä on iät ajat oltu valmiita pienen tai ison vilpin uhalla menettämään työt, perheet, asunnot, eikä koiramaailmassa toimita sen fiksummin. Kun vaakakupissa ovat jalostuskäytöt ja myytävät koirat puhumattakaan satojen peukutusten harhaisesta arvostuksesta, niin koneen äärellä istutaan vaikka yöt läpeensä.
Vilunkikuviin kuuluvat myös jo kuvaustilanteissa tehdyt valinnat. Jokainen vähänkään enemmän kuvannut lienee kohdannut ne toiveet ja vaatimukset, mitä kuvassa pitää näkyä ja mitä ei saa näkyä. Puuttuvat hampaat, pihdit takakintut, taipuneet ranteet, alaspudonnut häntä, kaikki pitäisi osata piilottaa. Liikekuvissa kieltorumba yltyy entisestään. Rakennevirheet eivät saa näkyä. Ellei muuten oteta opiksi, mitä sopii julkaista, niin Siperia opettaa. Lynkkaus on löytänyt uuden tulemisensa sosiaalisesta mediasta.
Onko kuvien käsittelyssä ja kuvausvalinnoissa jotain väärää? On ja ei. Yksiselitteisesti on, jos kuva valehtelee. Toisaalta omilla sivuillaan kaiketi voi julkaista, mitä haluaa. Julkiryhmissä olisi kuitenkin asiallista kertoa, että kuvaa on muokattu, mutta harvoinpa tällaisia ilmoituksia näkee. Varsinkaan, jos tavoitteena on julkaista omasta lemmikistä loistokas otos, josta virheitä ei löydä satakertaisellakaan suurennoksella.
Tämän jutun yhteydessä julkaistuun kuvaan on tehty tarkoituksella virhe ja typistetty ilmassa olevan koiran korvia.
Kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. ”Tämä tarina on tosi”, räppäsi aikoinaan Tapio Rautavaara. Myös tämän kolumnin yleistetyt tapaukset ovat tosia, ja kotimaisia.
Koiramme-lehden numerossa 3/2019 kerrotaan valokuvaamisen hyvistä käytännöistä.
