Talkoissa piilevät yhä hyvän yhteistyön eväät

Talkoot on sana, johon jokainen yhdistyksissä toimiva törmää, halusi tai ei. Suomalainen yhdistystoiminta perustuu yhä vapaaehtoisesti omaa aikaansa yhteiseksi hyväksi antaviin jäseniin, vaikka ostopalvelut ja palkkatyövoimakin ovat tulleet pysyvästi mukaan.

Talkoisiin liittyy myös itseään toistava keskustelu talkooväen kadosta ja talkootyön työläydestä. Koiramme-lehden kokoontumispaikkoja käsitelleessä jutussa (Koiramme 10/2018) talkootyö oli yksi yleisimpiä asioita, joista puhuttiin omien majojen rasitteina ja esteinä. Työt tahtovat kasaantua muutamille, mitä varsinkin majattomat pelkäävät ja mikä saa yhdistykset pysymään erossa kiinteistä rakennelmista. Toisaalta majan omistavat puhuvat oman tukikohdan suuresta merkityksestä yhteishengen ylläpitäjänä.

Missä talkootyön väitetyt ongelmat näkyvät? Siinäkö, kun muutamat hyperaktiiviset jäsenet ovat ryhtyneet toimeen, kääräisseet hihat ja saaneet nopeasti paljon hyvää aikaan. Ei ole tarvittu kovin suuria joukkoja ympärille. Toki, kun nämä tehotoimijat jättävät vapaaehtoisen pestinsä, yhdistys voi olla kuin yllättäen eksyneenä valtameren äärelle. Yli pitäisi päästä, mutta miten?

Talkoolaisia tarvitaan yhdistyksissä pihanharavoinnin tai kanttiininpitämisen ohella aina myös vastuunkantajiksi. Näinä viikkoina useimmat yhdistykset pitävät syyskokouksiaan ja etsivät, valitsevat tai ehkä jopa äänestävät ehdokkaita. Tyypillistä on, että mitä pienemmissä piireissä pyöritään, sitä vähemmän on johtokuntiin tunkua. Käytännössä useimmiten toivotaan ja ystävällisesti painostetaan vallassaolevia jatkamaan tehtäviään. Tästä voi kuitenkin seurata kierre, ettei henkilövaihdokset tahdo onnistua. Jäsenet tietävät varoa lupautumista, kun osaavat varoa vuosikausiksikin venyviä tehtäviä. Joissakin yhdistyksissä on sovittu, että pestit ovat vuoden tai kahden tai korkeintaan yhden jakson mittaisia.

Kokeet ovat luottamuspestien ohella koirayhdistysten toimintaa, jossa kuulutetaan talkoolaisia kaikin käytettävissä olevin kanavin ja välinein. Ja tuskaillaan, kun alkaa näyttää siltä, että enemmän on pakollisia lasten synttäreitä, papan renkaiden vaihtoa tai viimeinen mahdollisuus pinota klapit talvivarastoon. Voi harmi, juuri koepäivänä. Lopputuloksena voi olla huonoa yhteishenkeä, kyräilyä ja toiminnan hiipumista. On nostettu käsiä ylöskin, kun toiminnan pyörittäminen käy liian työläiksi.

Olisiko mahdollista tarttua talkoisiin juuria myöten ja pöllyttää koko ilmiö? Kriisit vievät aina asioita eteenpäin, puhaltavat pölyjä nurkista ja pakottavat valitsemaan toisin. Ehkä ei kannata luottaa yhden kutsun tuovan paikalle kymmeniä jäseniä. Useat yhdistykset ovat ottaneet käyttöön täsmätalkoot. Jos haluat olla mukana toiminnassa, teet tietyn määrän tehtäviä, ikään kuin aikoinaan torpparit tekivät päivätöitä isännälleen. Toinen tie toimintaan on hyväksyä ostopalveluiden käyttö. Valitettavasti vain kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia maksaa rahalla yhä uusia harrastuksen menoeriä. Ikävä seuraus voi olla jäsenkunnan ja harrastajajoukon harveneminen tai jopa yhdistyksen alasajo, jos perittävät maksut alkavat kohota pilviin.

Talkoot on hyvin valmisteltuna tasapuolinen ja edullinen tapa päästä mukaan toimintaan. Uusia käsi- ja jalkavoimia kaipaavien kannattaa myös muistaa vanhaa jäsenistöä. Vaikka aktiivisin harrastusura on takana, sydän voi sykkiä vielä lämpimästi omalle yhdistykselle. Kotiseura on ollut ehkä takavuosina nykyistä tärkeämpi tekijä omassa arjessa treeni- ja koekavereineen ja sitä tuttua tekemistä kaivataan. Kaikkeen uuteen tohinaan ei ehkä enää tee mieli, mutta yhteiseen kekoon ollaan edelleen valmiita kantamaan korsia. Kunhan huomataan kysyä.

Sille ruusu rintaan, joka vanhoja muistaa.

 

Kommentoi:

Koiramme