Vuokra-asunnossa koiran kanssa

Vuokra-asunnon hankkiminen koiranomistajana voi olla työlästäkin, mistä Koiramme-lehden huhtikuun numerossa kerrottiin. Asuntoa tarvitseva voi joutua soittamaan useita kertoja, ennen kuin tärppää. Asunnon saa parhaimmillaan vuokrattua kokonaan ilman lemmikkeihin liittyviä ehtoja tai yhteisesti sovituilla säännöillä. Jos lemmikkejä ei asuntoon haluta, se useimmiten kerrotaan heti ilmoituksissa.

Minä olen asunut paljon vuokralla. Käytännössä perheeseeni on aina kuulunut yksi tai kaksi koiraa. Kertaalleen kissakin. Olen etsinyt asuntoja kaupungeista ja kunnista niin lännestä, idästä kuin keskivaiheiltakin Suomea. Vuokrausilmoitusten sisällöt ovat ehtineet vuosien mittaan tulla tutuiksi.

Asuntoilmoituksissa olevia lemmikkikieltoja on kokemukseni mukaan yhdistänyt yksi asia: ne ovat yksityisten tai pienten asuntovuokrausyritysten ehtoja. Käänteisesti vuokrausyhtälö toimii niin, että isot asunnon vuokrausta harjoittavat yhtiöt ja yritykset sekä julkistoimijat eivät lemmikkikieltoja latele. Tätä käytäntöä yhdistää ainakin yksi asia: laki asuinhuoneiston vuokrauksesta. Laki on vuodelta 1995.

Laki ei sisällä mitään mainintaa lemmikkien kieltämisestä, joten suoraviivainen tulkinta on, että lemmikit ovat sallittuja. Pykälä, jossa puhutaan asunnon kunnosta, jättää kuitenkin portin auki rajoituksille. Lähinnä kyseeseen voivat tulla tapaukset, joissa asunto on tarkoitettu allergisille henkilöille tai asuntoon on juuri asennettu hieno parketti.

Oma ratkaisuni on ollut siirtyä suoraan hakemaan asuntoa joltakin julkistoimijalta tai isolta vuokrayhtiöltä. Vuokraamisen käytännöt ovat yksiselitteiset ja asia etenee vähin yhteydenotoin. Yksityiset olen jättänyt viimeiseksi vaihtoehdoksi siksikin, että asiasta sopiminen on kokemukseni mukaan monivaiheista ja työlästä. En viitsi vääntää turhaan. Tähän päädyin, kun kertaalleen yritin vakuuttaa mieleiseni asunnon omistajalle, että koirani ovat kaikin tavoin yhteiskuntakelpoisia. Ei auttanut, vaikka sanoin koirieni käyttäytyvän paremmin kuin lapsieni.

Pari kertaa olen asunut yksityisasunnossa. Asunnot olen löytänyt tuttavan tai työkaverin välityksellä, ja näissä tapauksissa niin vuokraaminen kuin asuminenkin on sujunut mutkattomasti ja mukavasti. Jos tällaista luontevaa väylää ei ole ollut tarjolla, niin vapaat markkinat olen jättänyt väliin. Sopivan asunnon etsiminen on niin iso projekti, että energiaa ei kannata tuhlata todennäköisesti kieltoon päättyviin yhteydenottoihin.

Nykyisin asun keskikokoisessa kaupungissa kaupungin vuokrarivitalossa. Talot ovat vain muutaman vuoden vanhat, ja asuinympäristö koiralliselle ihanteellinen. Ei ole ihme, että kiinteistön 12 vuokratusta asunnosta seitsemässä on koiria. 

Kommentoi:

Koiramme