Anteeksi kuka?
Numerolappu vaatteessa auttaa tunnistamaan henkilön näyttelyssä, nimen voi yleensä löytää luettelosta. Kuva on julkaistu keväällä 2017 kirjoittajan fb-sivulla kommentilla ”Lähtiköhän mopo käsistä…?” (Kuva: Taina Nygård)
Kerran jos toisenkin on erityisesti koiranäyttelyissä käynyt niin, että juttelet jonkun kanssa ja seuraan liittyy joku kolmas, jota et tunne.
”Hei vaan, mitä kuuluu?” sanoo toinen, ja kuunneltuamme tulokkaan viimeisimmät kuulumiset kuluvan päivän näyttelystä, juttu jatkuu siitä mihin se jäi.
Paikalle tullut yhtyy keskusteluun kuin vanha tuttu: mikäpä tässä meidän koiraihmisten kesken. Voitot ja tappiot jaetaan, kuulijathan ymmärtävät mistä on kyse.
”No hei sitten, nähdään taas!”
Kuulumiset tuli vaihdettua, ainoa mikä jäi epäselväksi, oli tuon kolmannen tyypin henkilöllisyys. Kun ei itse kehdannut kysyä…
Jossain pitäisi kieltää ihmisiä kulkemasta näyttelypaikalla ilman numerolappua! Se on se ainoa oljenkorsi, johon tarttua, kun ei ole aavistustakaan, kenen kanssa puhuu.
”Juttelin äsken erään naisen kanssa, hän tiesi meidän Pilkun.” Näyttelyluettelosta voisi tarkistaa, kuka tuo meidän Pilkun tunteva outo tyyppi saattaisi olla, mikäli hänellä olisi numerolappu.
Näyttelyissä ja kokeissa ihmiset eivät välttämättä tunne toisiaan, mutta tuntevat toistensa koirat. Vanha sanonta kuuluu: ”Kaikki tuntevat apinan, mutta apina ei tunne ketään.” Jos jollakulla on menestyvä koira, osaa yleisö lukea luettelosta omistajan nimen. Suomen oloissa se usein tarkoittaa myös koiran ohjaajaa tai näyttelyissä esittäjää.
Pahimpia ovat multiharrastajat. Kuka on antanut luvan koiranäyttelyfriikeille osallistua ratsastuskilpailuihin? Tai käydä raveissa ja rallikisoissa? Taidenäyttelyssä, oopperassa? Eihän kukaan koiraihminen voi tunnistaa toista samanlaista, jos tämä on aivan eri ympäristössä, aivan oudoissa vaatteissa! Eikä ole edes numerolappua hihassa!
Koiratapahtumassa saattaa kohdata jonkun työelämästä tutun – mihin hänet sitten sijoittaa? Toisinaan on todella vaikeaa yhdistää nimi naamaan. Voi käydä niin, että joku ryhmäkilpailuiden kokoontumiskehistä tutuksi tullut onkin lähiapteekissa töissä.
Kaikki eivät tunne kaikkia. Suomen koiramaailmassa on kovin pienet piirit, siksi edellä kerrottu tuntuu aika hassulta.
Jospa kaikki lupaisimme tästedes esitellä toisemme toisillemme!
Sovitaanko näin: Aina kun joku uusi henkilö liittyy seuraan, kysytään olevilta ja tulevilta: ”Tunnetteko ennestään?” Jos ei, esitellään kukin itsemme toinen toisillemme. Se on paitsi kohteliasta, myös toisia kunnioittavaa käytöstä.
Juttu on muokattu kirjoittajan Koiramme-lehteen laatimasta yleisönosastokirjoituksesta vuodelta 2007.
