Latupolitiikka syrjii koirahiihtäjiä

Lunta tulvii kautta maan ja hiihtämisestä pitävät koiraharrastajat lähtisivät innokkaasti laduille etelässäkin. Koiralatuja on kuitenkin tarjolla ääriniukasti. Hiihtovuoroja yleisillä laduilla on enemmän, mutta miltei yksinomaan iltamyöhään.

Tampere on antanut koiravuorot Peltolammin kiertävälle yleisöladulle jo vuosia sitten. Vuorot ovat kolmesti viikossa, kaikki illalla. Tampereen Vetokoiraseura Taves on yrittänyt pyytää kaupungilta toista hiihtopaikka tai nykyisen ladun leventämistä ja parempaa kunnostusta sekä päiväaikoja. Lisäksi omaksi ilokseen tai kilpailutavoittein hiihtävillä pitäisi olla käytössä eritasoiset ladut. Esimerkiksi kilpailuja ei Peltolammilla voida järjestää.  

Birgit Halkio

Anni Nuotio nauttii hiihtämisestä Elvis-samojedinsa kanssa. Koirakko käy usein kiertämässä Peltolammin lenkin. – En välitä kilpailemisesta, mutta kuntoiluna tämä on tosi mukavaa. Kunpa vielä saataisiin päivävuoroja tänne. (Birgit Halkio)

Tavesin hiihtokonkareihin lukeutuva Taisto Leppälä Ylöjärveltä käy säännöllisesti Peltolammilla. Hän tietää, että hyvät lumitalvet herättävät heti kiinnostusta pukea valjaat koiralle ja hypätä suksille. – Joskus meitä on täällä yli kymmenenkin. Viime talvena tuli monta aivan ensikertalaista. Samoin tämän vuoden ensimmäisillä kerroilla on ollut uusia kasvoja ja mukavasti myös eri rotuja ja pieniäkin koiria, Taisto kertoo.

Sopii koiralle kuin koiralle

Koirahiihto sopii lähes rodulle kuin rodulle ja on erinomainen kuntolaji sekä ohjaajalle että koiralle. Kilpailulajina on valjakkohiihto, joka vaatii koiralta vetohaluja ja ohjaajalta hyvää luistelutekniikkaa. Taisto Leppälä on harrastanut valjakkohiihtoa jo nelisenkymmentä vuotta, sitkeästi myös lukuisina mustina talvina. Silloin käytetään hyväksi jokainen pienikin lumipäivä ja ajetaan pitkiäkin matkoja harjoittelemaan.

Taiston seurakaveri Miko Rinne Lempäälästä aloitti hiihtämisen kymmenisen vuotta sitten. Hänellekin on tuttua, että varsinkin lumettomina talvina kilometrejä kertyy, jos mielii päästä ladulle ja kisakuntoon. Peltolammin lisäksi Tampereen lähistöllä on ollut käytössä vuoroja Haaviston ladulla Ylöjärvellä, mutta ainakaan vielä se ei ole ollut auki. Akaassa puolestaan on Toijalan seudun koirakerho sopinut hiihtovuorot Nahkialaan.

– On valitettavaa, ettei täällä ole tarjolla muita vaihtoehtoja. Ehdottomasti paras olisi kokonaan koiraharrastajille varattu latu. Parin tunnin iltavuoroilla ehtii hädin tuskin treenata itse saati, että jäisi kunnolla aikaa neuvoa ja auttaa uusia harrastajia, miehet kertovat.

Taisto Leppälä odottaa Miko Rinteen saapumista lämmittelykierrokselta, ennenkuin antaa koiralleen luvan lähteä vetämään.

Sara Jääskeläinen tuo koiransa malinois-rotuisen Tarmon Kaisa Lylynperälle hiihdettäväksi. Luvassa on vauhdikas parin kilometrin kierros.

 

Vähimmäistoiveena on saada yleiselle ladulle päiväaikoja viikonloppuihin. Uudet vuorot olisivat tervetulleita myös nuoria harrastajia varten. Jos aamulla pitää lähteä kouluun, vanhemmat eivät ehkä katso hyvällä myöhäistä kotiintuloa. Kovimpia kilpailutreenejä varten ladun pitäisi olla myös Peltolammin latua vaativampi ja pidempi.

Monesti etelässä kisakuntoa pääsee kokeilemaan vasta varsinaisissa kilpailuissa. Miko aloittaa kauden Palveluskoiraliiton alaisista kilpailuista Imatralla tammikuun lopulla. Päätavoitteena ovat sekä sprinttihiihdon että valjakkohiihdon SM-kilpailut, jonne myös Taisto suuntaa jälleen kerran auton nokan.

Marko ja Maria Viitahalme Hämeenkyröstä puolestaan ovat lähdössä valjakkourheilijoiden talvilajien MM-kilpailuihin Ranskaan. He ajoivat Peltolammille tiistai-iltana tekemään viimeiset pikatreenit. Lenkille pääsi ensimmäisenä lyhytkarvainen saksanseisoja Rova. Kilpailut käydään tammi–helmikuun vaihteessa, mutta matkaan lähdetään jo tulevana sunnuntaina. – Suomessa on isot erot kuntien kesken. Pohjoisessa on aivan toisenlaiset harjoittelupaikat, kuten esimerkiksi Tervolassa. Täältä etelästä ainoa varsinainen koiralatu taitaa löytyä Hyvinkäältä, Marko kertoo.

Marko ja Maria Viitahalme osallistuvat valjakkourheilun MM-kisoihin tammi–helmikuun vaihteessa. Maria testasi Rovan menohaluja Peltolammilla tiistaina.

Taiston ja Mikon tavoin Marko ottaa puheeksi huonot hiihtoajat, jolla on vaikutusta koirien hyvinvointiinkin. Kovavauhtisten treenien jälkeen koiran voi syöttää vasta parin kolmen tunnin kuluttua, joten iltaruokailu menee usein lähelle puolta yötä. Eikä siinä kaikki, myös omistajat tuntevat iltakeikat nahoissaan. – Kun menee töihin aamuviideksi, niin aika lyhyeksi yö jää, Marko hymähtää.

 

Liikuntatoimistoihin usein soittoja

Tavesin vetohiihdosta vastaava Satu Similä kertoo, että yhdistys on yrittänyt monesti neuvotella sekä Tampereen että lähikuntien kanssa mahdollisimman hyvistä treenimahdollisuuksista. Viimeksi Tampereen kaupungin liikuntapäällikköön otettiin yhteyttä ennen joulua luvista ja joulun jälkeen ladun hoitamisesta.

– Latukyselyt ovat Tampereella kohdistuneet esimerkiksi Kaupin ja Suolijärven alueisiin, vaikka vain kilpaileville ja myöhään illallla. Peltolammi on harmillisesti kävelijöiden suuressa suosiossa, ja latu on monesti huonossa kunnossa, Satu kertoo.

Hän arvelee, että syynä liikuntatoimien nahkeuteen on pelko yhteistyön toimimista muiden hiihtäjien kanssa. – Käytännössä homma on kuitenkin toiminut tosi hyvin, ja muilta hiihtäjiltä on tullut paljon positiivista palautetta.

Paljon eroja eri puolilla Suomea

Suomen Valjakkourheilijoiden liitto VUL lähettää Ranskaan yhdeksänhenkisen joukkueen ja kolme valjakkoa. Suomalaiset ovat tuttu näky mitalisijoilla, mutta Viitahalmeilla kovavauhtisten kisojen tulosodotukset ovat arkiset. – Oman joukkueen kesken ja muutenkin kotimaan kisoissa annamme aina tasoitusta noille pohjoisen parempien olojen kisaajille. MM-kisojen kovissa koitoksissa on pakko myöntää ikärajoitteetkin. Viisikymppisenä ei ihan pysy parikymppisten vauhdissa, Marko naurahtaa.

VUL:in kilpailutoimikunnan puheenjohtaja Kauko Ruokolainen tietää, että monivaljakoilla on Suomessa koirahiihtäjiäkin huonommat harrastusmahdollisuudet. Toisaalta erot ovat suuret maan eri kolkissa. On kuntia ja kaupunkeja, joissa koiraharrastajille on tarjolla hyvät ladut ja hiihtovuorot, esimerkiksi Joensuussa, Kajaanissa ja Rovaniemellä. Rauma on uusi tulokas hiihtovuorojen tarjoajana. Oulussa on erillinen koiralatukin, mutta se on lähinnä harrastajahiihtäjille sopiva.

Rekikoirille on loistopaikkoja esimerkiksi Lieksassa, joissa isoillakin valjakoilla pääsee ajamaan hoidettuja reittejä pitkin. – Sitten on paikkoja, joissa ei mikään yhteydenotto tai pyyntö tuota tuloksia. Keski-Suomessa yritettiin järjestää useamman kerran SM-kilpailuja, kunnes lopulta nostettiin kädet pystyyn, Kauko pahoittelee.

Toisaalta pienet kunnat ovat useasti yllättäneet. Ruokolainen sanookin antaneensa usein ohjeita kysyä latuja ja vuoroja niin hiihtämistä kuin ajamista varten isojen kaupunkien pienistä ympäristökunnista sekä suoraan kyläyhdistyksiltä. – Latujahan on kautta Suomen. Kannattaa ottaa yhteyttä suoraan viranhaltijoihin tai luottamushenkilöihin, esitellä lajia ja kutsua vaikka katsomaan kisoja tai harjoituksia. Esimerkiksi Taivalkoskella ja Utajärvellä ja Iissä on suhtauduttu pyyntöihin todella myönteisesti. Malamuttiyhdistys sai järjestettyä Utajärvellä hienot kilpailut.

Latuongelmat eivät ole lajiliitoissa uusia asioita, mutta koirien määrän kasvu on tuonut lisää harrastajia mukaan myös talvilajeihin. – Koiralatuasia nousi yhdeksi aiheeksi viime vuoden lopun strategiaseminaarissamme. Ongelmaan yritetään alkaneen viisivuotiskauden aikana saada parannusta, Ruokolainen kertoo.

Peltolammille luvassa kunnostusta

Tampereella koirahiihtäjien toiveet eivät ole täysin kaikuneet kuuroille korville. Kaupungin liikuntapäällikkö Mikko Heinonen kertoo, että Peltolammin ympäristöä on tarkoitus kunnostaa ensi kesänä. Metsää raivataan ja latupohjaa levennetään. – Alue on luonnonsuojelualuetta, ja olemme jättäneet kunnostushakemuksen ely-keskukselle, Heinonen kertoo.

Tampereella Peltolammin ladulla on ollut jo vuosia samat iltavuorot koirahiihtoa varten.

Uusia hiihtopaikkoja liikuntapäällikkö ei lupaa. – Kaupungin latuverkostoon ei ole tehty mitään muutoksia 30 vuoteen. Aloitteita tavallisista yleisöladuista on kyllä tullut, mutta mitään emme voi lisätä.

Vielä huonommalta näyttävät toiveet saada erillinen koiralatu kaupunkiin. – Pitäisi löytää paikka ja tarvittaisiin rahoituskin. Enkä muista, että tästä olisi esimerkiksi tehty yhtään valtuustoaloitetta viime vuosina. Lisäksi eniten tarvetta olisi saada yleisiä latuja uusille asuntoalueille, Heinonen sanoo.

Kommentoi:

Koiramme