Itsevarma ja uskollinen kotimainen jahtikaveri

Karjalankarhukoira on metsästyskoirarotu, joka hankitaan käytännön metsästykseen. Se viihtyy omassa tarhassaan – toki sisäkoiranakin – ja sen turkki kestää hyvin Suomen sääolosuhteita. Rotu on vahva ja oman arvonsa tunteva, mutta luonne on hiljakseen muovautunut aiempaa sosiaalisemmaksi.

Karjalankarhukoira on suomalainen rotu ja se kuuluu pystykorvien viitosryhmään. Sen juuret ovat lähtöisin Laatokan Karjalasta. Varsinainen jalostustyö aloitettiin vuonna 1936, jolloin tavoitteeksi asetettiin vankka suurriistaa haukkuva koira. Jalostuksessa ei käytetty muita rotuja. Talvisota tuhosi lähes koko kannan, mutta jatkosodan aikana rotuun saatiin suorastaan ratkaisevan tärkeä koiralisäys suomalaisten valloittamasta Aunuksesta.

Parhaimmillaan rekisteröinnit ovat ylittäneet tuhannen rajapyykin, mutta viime vuosina lukemat ovat tulleet alas. Vuonna 2024 rekisteröitiin meillä vain 355 karjalankarhukoiraa.

Karhukoira leimautuu yhden henkilön koiraksi. Urokset ovat narttuja kovempia ja itsenäisempiä. Karhukoira on jalostettu metsästyskoiraksi, joten omistajan tehtäväksi jää antaa koiralle tilaisuus toteuttaa viettejään, eli viedä se metsään, jossa haluttua riistaa on.

Metsästyksessä rodun tehtävä on haukkua, joten kerrostalossa se saattaa aktivoitua haukkumaan kuulemilleen äänille. Metsällä karhukoira pitää yhteyttä omistajaansa yleensä hyvin.

Rotumääritelmä kuvaa karjalankarhukoiraa keskikokoiseksi, vankkarakenteiseksi ja korkeuttaan vain hieman pitemmäksi pystykorvaksi. Urosten säkäkorkeus on 54–60 senttiä, narttujen 49–55. Pää on edestä katsoen kolmiomainen. Silmät ovat verrattain pienet, korvat ovat pystyt, melko ylös kiinnittyneet. Säkä erottuu etenkin uroksilla selvästi. Vatsaviiva kohoaa loivasti. Keskipitkä häntä kiinnittyy korkealle ja kaartuu selän päälle, myös luonnontöpöjä syntyy.

Peitinkarva on karkeaa ja suoraa. Väri on musta, jossa on useimmiten valkoiset, jyrkkäreunaiset merkit päässä, kaulassa, rinnassa, vatsassa ja raajoissa.

Karhukoira kuuluu Pevisaan, pentujen vanhemmista tulee olla lonkka- ja silmälausunto. Lisäksi koiralle rekisteröidään korkeintaan kuusikymmentä jälkeläistä.

Karjalankarkukoirasta on laaja rotuesittely Koiramme-lehden numerossa 7–8/2025. Vielä laajempi historiikki rodun kehittymisestä löytyy Verkko-Koirammen juttuarkistosta.

Kommentoi:

Koiramme