Beagle on kätevän kokoinen metsästyskoira
Beagle kannattaa pitää aina kytkettynä, sillä hyvät hajut saavat sen kuuroksi kutsuille. Rotu sopii kerrostaloon, se ei ole haukkuherkkä, ja riittävästi liikuntaa ja nenätyöskentelyä saaneena se on hyvä sisäkoira. (Kuva: kennel Astalan)
Beagle on luotettava metsästyskoira, lenkkeilijän kirittäjä, lapsiperheen lemmikki ja sohvanvaltaaja. Se on iloinen, helppohoitoinen ja kaikkien kaveri.
Beaglen tyyppiset koirat saivat alkunsa 1300-luvun Englannissa, ja se kuuluu ajavien rotujen ryhmään 6. Beaglea käytetään alkuperämaassaan jänistä metsästävissä ajueissa, muualla maailmassa ja erityisesti Pohjoismaissa beagle jalostettiin yksinajavaksi koiraksi.
Ensimmäiset beaglet tulivat Suomeen vuonna 1911. Lisätuontien ja pennutusten myötä rotu alkoi saada jalansijaa maassamme. Rekisteröintimäärät lähtivät kasvuun ja saavuttivat ennätyslukemat vuonna 1976, lähes 1600 pentua. Sittemmin määrät ovat laskeneet ja viime vuoden lukema oli 406.
1970-luvulla alettiin tuoda maahan myös näyttelylinjaisia beagleja erityisesti Englannista. Pääpaino on silti pysynyt metsästyksessä. Rodussa on nähtävissä toisistaan eroavat metsästys- ja näyttelylinjat. Beaglekyselyyn vuonna 2017 vastanneista 83 prosenttia käytti koiriaan metsästykseen.
Kasvattajien mukaan suomalaiset beaglet ovat metsästysominaisuuksiltaan erinomaisia ja soveltuvat suomalaiseen metsästystapaan ja olosuhteisiimme. Ruotsissa ja Norjassa on metsästetty kaurista beaglen kanssa jo pitkään, ja muutama vuosi sitten tulleen lakimuutoksen myötä se on mahdollista nyt myös Suomessa.
Beagle on monipuolinen koko perheen rotu. Lapset voivat ulkoiluttaa sitä ja ottaa sen kainaloon, se jaksaa mukana pitkillä juoksulenkeillä ja toimii metsällä sitkeästi. Omistajan tulee olla johdonmukainen ja määrätietoinen, sillä periksiantamattomuus on osa hyvän metsästyskoiran luonnetta. Beaglen miellyttämisenhalu ei ole kovin suurta, mutta se on perso herkuille. Laumakäytös on ensiluokkaista. Ajuetaustasta johtuen beagle on sopuisa rotu.
Rotumääritelmä kuvaa beaglea vankaksi, tiivisrakenteiseksi ja jalon voimakkaaksi muttei karkeaksi ajokoiraksi. Sen ihannekorkeus on 33–40 senttiä. Kallo on kohtalaisen leveä ja siinä on selvästi erottuva otsapenger. Silmät ovat tumman- tai pähkinänruskeat, ilme on vetoavan lempeä. Korvat ovat pitkät ja kärkiosastaan pyöreät. Runko on tasapainoinen ja siinä on lyhyt lanneosa. Ylälinja on vaakasuora ja tasainen, vatsaviiva nousee vain hieman. Häntä on vahva ja keskipitkä. Se on korkealle kiinnittynyt ja heiluu iloisesti pystyssä.
Sallittuja värejä ovat kaikki englantilaisperäisen ajokoiran värit, paitsi maksanruskea. Käytännössä värit ovat kolmivärinen, kaksivärinen sekä sininen, jossa kolmivärisellä koiralla musta väri on diluutiogeenin takia haalistunut siniharmaaksi. Turkinhoito on helppoa, koira pestään tarvittaessa. Karvanlähtöaikaaan karvaa irtoaa hurjat määrät, koska beaglella on säänkestävä karvapeite pohjavilloineen.
Beagle on terve rotu. Rotujärjestön jalostusosasto tekee työtä terveyden ylläpitämiseksi eikä ole nähnyt syytä viedä sitä Pevisaan.
Koiramme-lehden marraskuun numerossa 11/2024 on laaja rotuesittely beaglestä.
