Kolmen linjan englanninsetteri
Setteri on sosiaalinen ja kulkee helposti mukana perheensä arjessa. Omimmillaan se on Lapin tuntureilla ja Pohjanmaan lakeuksilla. (Kuva: Matti Juuti)
Englanninsetteri on ylväs ja tyylikäs rotu, joka sopeutuu helposti osaksi omistajansa arkea. Se on elämäniloinen, lapsiystävällinen ja tulee toimeen muiden koirien kanssa. Rotu on jakautunut vahvasti eri linjoihin, joten ennen pennun hankintaa tulee pohtia, haluaako koiran kaverikseen lintujahtiin vai näyttelykehiin.
Englanninsetteri kuuluu seisovien lintukoirien FCI-ryhmään 7 ja on nimensä mukaisesti lähtöisin Iso-Britanniasta. Setterin varhaismuodot ovat peräisin 1500-luvulta.
Suomessa rodulla on pitkä historia. Niitä on kasvatettu yhtäjaksoisesti 1800-luvulta alkaen. Rotu on jakautunut selvästi kolmeen eri linjaan, joita harvoin sekoitellaan keskenään. Päälinjat ovat käyttö- ja näyttelylinja, jonka lisäksi jälkimmäinen jakautuu englantilaiseen ja jenkkilinjaan. Viime vuonna Suomessa rekisteröitiin 58 englanninsetteriä.
Tyypillisesti englanninsetteri menee ulkoilevalle ja luonnosta pitävälle omistajalle. Osa hankitaan metsästäviin koteihin, osa näyttely- ja seurakoiraksi.
Englanninsetteri on tunneälykäs ja koirasosiaalinen rotu. Metsästysretkillä toisilleen vieraat koirat viettävät sovussa aikaansa samassa mökissä. Minkäänlaista arkuutta ei tule esiintyä, vaan rodun kuuluu olla itsevarma, avoin ja toimelias.
Tulostilastojen mukaan eniten käyntejä on kanakoirien kenttäkokeissa. Lisäksi käydään tunturi- ja metsäkokeissa. Muutama koirakko on kokeillut taitojaan agilityssä ja rallytokossa.
Rotumääritelmän mukaan englanninsetteri on keskikokoinen, puhdaslinjainen ja olemukseltaan tyylikäs. Uroksen säkäkorkeus on 65–68, nartun 61–65 senttiä.
Pää on pitkä ja melko kuiva. Kuono on kohtalaisen syvä ja lähes suorakaiteen muotoinen. Korvat ovat pitkät ja matalalle kiinnittyneet. Häntä kiinnittyy selkäviivan tasolle ja on hieman kaareva.
Karvapeite on hieman laineikasta, pitkää ja silkkistä. Etu- ja takaraajoissa on runsaat hapsut. Turkinhoito riippuu koiran karvapeitteestä ja käyttötarkoituksesta.
Väritys on valkopohjainen ja eri värejä kuvataan nimellä belton. Sallittuja värejä ovat mustavalkoinen (blue belton), oranssivalkoinen (orange belton), keltavalkoinen (lemon belton), maksavalkoinen (liver belton) ja kolmivärinen eli tricolour. Tasainen pienipilkkuisuus on suotavampaa kuin suuriläiskäisyys.
Englanninsetterit ovat mukana Pevisassa. Jalostuskoirilta vaaditaan sekä lonkka- että kyynärkuvaus. Lonkkien raja-arvo on B. Lisäksi jalostukseen käytettävien koirien CL- ja PRA rcd4 -status tulee olla tunnettu, mutta tulos ei vaikuta rekisteröintiin.
Syyskuun Koiramme-lehdessä 9/2024 on laaja rotuesittely englanninsetteristä.
