Iloisen cockerin suosio ei horju
Cockerspanieli on kaikkien kaveri ja se tulee hyvin toimeen laumassa. Ihannecockeri on täydellinen perhekoira. Se osallistuu perheen arkeen, oli kyse sitten lasten leikeistä, metsällä käymisestä tai sohvalla makoilusta. (Kuva: Sami Finnig )
Cockerspanieli on hyväntahtoinen ja sosiaalinen perhekoira. Ei siis ole mikään ihme, että rotu on kaikkialla suosittu. Kun peruskoulutuksesta ja turkinhoidosta pitää huolen, saa cockerista mukavan kaverin niin harrastuksiin kuin sohvalle.
Cockerspanieli on vanha ja kaikkialla maailmassa tunnettu spanielirotu. Suomessa se oli kymmenen suosituimman rodun joukossa viime vuonna kuten oli jo 60 vuotta sitten.
Rodun juuret ovat Englannin maaseudulla, jossa sitä käytettiin lintujen ja muun pienriistan metsästykseen. Cockeri eriytyi omaksi rodukseen muista maaspanieleista 1800-luvun lopulla. Alkuperäinen nimi oli cocking spaniel, sillä sen tyypillisintä riistaa oli lehtokurppa, woodcock.
Cockerspanieli on jakautunut eri linjoihin niin värin kuin käyttötarkoituksensa perusteella. Jako alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun rotuun tuli kasvattajia, joita ei metsästys kiehtonut. Kun Iso-Britannia vuonna 1958 luopui käyttökoetulosvaatimuksesta muotovalion arvon saamiseksi, erkanivat käyttö- ja näyttelylinjaisten cockereiden tiet lähes tyystin. Kirjavia ja yksivärisiä cockereita puolestaan on kasvatettu pääosin erillään toisesta maailmansodasta lähtien.
Cockerspanieli on ollut Suomessa tunnettu rotu jo yli sata vuotta. Se sopii ensikoiraksi, mutta kannattaa antaa kasvattajan auttaa sopivan pennun valinnassa. Rotu on ahne ja miellyttämisenhaluinen, joten koulutus on helppoa.
Jos haluaa itsenäisen koiran, cockeri on aivan väärä valinta. Kiintymyksen määrä on valtava. Cockerspanieleiden kanssa harrastetaan monipuolisesti. Näyttelyissä käyminen on yleisintä, sitten tulevat taipumuskokeet, spanielien metsästyskokeet, mejä sekä agility. Vaikka rodun alkuperämaa on luopunut käyttötulosten vaatimisesta muotovalion arvon saavuttamiseksi, on Suomessa pidetty siitä kiinni.
Rotumääritelmän mukaan cockerspanieli on sopusuhtainen, tiivisrakenteinen, iloinen ja vankka metsästyskoira. Uroksen säkäkorkeus on noin 39–41 senttiä, nartun 38–39.
Cockerin otsapenger on selvästi erottuva. Silmät ovat tummat ja ilme lempeä. Korvat ovat lappumaiset, alas silmien tasolle kiinnittyneet, ohuet ja pitkät. Ylälinja on vaakasuora, häntä kiinnittyy hieman selkälinjan alapuolelle.
Karvapeite on sileää ja silkkimäistä. Se ei saa olla karkeaa, laineikasta, kiharaa tai liian runsasta. Eturaajat, runko ja takaraajat kintereiden yläpuolelta ovat selvästi hapsuiset. Cockerspanieli on turkkirotu. Se vaatii säännöllistä pesua, kampausta ja trimmausta.
Sallittuja värejä on yhteensä 18, ja pentueeseen voi syntyä useita värejä, riippuen vanhempien väristä ja perimästä. Värit jaotellaan yksivärisiin sekä kirjaviin eli kaksi- ja kolmivärisiin ja roan- eli kimovärisiin.
Cockerspanielin pentujen vanhemmista tulee olla lonkkakuvauslausunto sekä silmätarkastuslausunto. Viime vuosina kuuma puheenaihe on ollut selkäkuvaukset. Cockereilta on löydetty retrogeeni 12-FGF4, jolla on yhteys lyhytraajaisuuteen, kalkkeutuneiden välilevyjen esiintymiseen sekä välilevyjen tyräytymiseen. Retrogeeni on mahdollista löytää geenitestillä.
Toukokuun Koiramme-lehdessä 5/2024 on laaja rotuesittely cockerspanielista.
