Kääpiösnautseri – pieni partasuinen kestosuosikki
Kääpiösnautserin tunnusmerkkejä ovat hieman silmiä varjostavat kulmakarvat sekä parta. Turkinhoito vaatii säännöllisyyttä ja erityisesti näyttelytrimmin tekeminen taitoa. Asiaa ei edesauta se, että monen kääpiösnautserin turkki on nykyisin laadultaan liian pehmeää. (Kuva: Kennel Juliuksen)
Kääpiösnautseri on moneen menoon soveltuva ja kätevän kokoinen kaveri, joka sopii myös aktiiviselle harrastajalle. Turkinhoito vaatii viitseliäisyyttä ja näyttelyturkin ylläpito taitoa.
Kääpiösnautseri on saksalainen rotu, joka kuuluu FCI-ryhmään 2. Rotu esiintyi ensimmäisen kerran omalla rotunimellään vuonna 1899 koiranäyttelyssä. Aiemmin se tunnettiin karkeakarvaisena pinserinä. Kääpiösnautserin alkuperäinen käyttötarkoitus oli hävittää jyrsijöitä ja toimia maatilojen pihavahtina. Karkea karvapeite oli säänkestävä ja helppohoitoinen, parta suojasi jyrsijöiden puremilta. Suomeen ensimmäiset rekisteröidyt kääpiösnautserit tulivat vuonna 1956. Kääpiösnautseri on rotuna kestosuosikki ja keikkuu vuodesta toiseen Suomen kymmenen suosituimman rodun joukossa.
Rotu sopii ensimmäiseksi koiraksi, kunhan omistaja ymmärtää hyvän pohjatyön merkityksen koiran koulutuksessa. Ihan jokaiselle rotu ei sovellu, eikä kyseessä ole perinteinen seurakoirarotu. Rotu on omanarvontuntoinen ja älykäs, ja se osaa haastaa kouluttajaansa. Johdonmukaisuus on tärkeää. Erityisesti kerrostalossa asuessa haukkumiseen tulee puuttua heti, sillä joillakin koirilla vahtivietti saattaa haitata naapurisopua. Rodulla on myös saalistusviettiä, toisinaan saaliiksi jää jyrsijöitä, joskus lintuja.
Rotukuvauksissa mainitaan usein välinpitämättömyys vieraita kohtaan. Käppänän kuuluu pysyä omistajalleen uskollisena, eikä lähteä heti ventovieraiden mukaan.
Rotumääritelmä kuvaa kääpiösnautseria karkeakarvaiseksi ja tyylikkääksi. Rakenne on neliömäinen eli säkäkorkeus on suunnilleen sama kuin rungon pituus. Säkäkorkeus on 30–35 senttiä.
Kallo on voimakas, pitkä ja tasainen. Silmät ovat keskikokoiset, soikeat ja tummat. Ylös kiinnittyneet korvat ovat V:n muotoiset taittokorvat. Ylälinja laskee säästä lähtien loivasti taaksepäin. Selkä on vahva, lyhyt ja tiivis. Toivottu häntä on sapelin- tai sirpinmuotoinen. Liikkeet ovat joustavat, tyylikkäät, ketterät, vapaat ja maatavoittavat.
Karvan tulee olla jäykän karkeaa ja tiheää. Karvapeite koostuu tiiviistä aluskarvasta ja kovasta, rungonmyötäisestä peitinkarvasta, joka ei saa olla liian lyhyttä. Raajoissa karvat eivät aina ole aivan yhtä karkeita kuin rungossa. Kääpiösnautsereita on neljää väriä: musta, pippuri & suola, musta-hopea ja valkoinen.
Turkinhoito on melko vaativaa, kääpiösnautseri tulee trimmata säännöllisesti ja se on nypittävä rotu. Hyvin hoidettu kääpiösnautseri ei tiputa karvaa, turkki on säänkestävä ja hylkii likaa ja vettä. Arkitrimmauksen oppii tekemään itse, mutta aloittelijan kannattaa luottaa näyttelyturkin luomisessa ammattilaiseen.
Rodun terveydessä huolettavat erityisesti sisäelin- ja hammassairaudet, kuten maksashuntti ja parodontiitti. Arkoja ja varautuneita koiria sanotaan olevan rodussa liikaa.
Maaliskuun Koiramme-lehdessä 3/2024 oli laaja rotuesittely kääpiösnautsereista.
