Shiba – tuntemattomuudesta kysytyksi
Shibat ovat tarkkoja ympäristöstään eivätkä ne automaattisesti tule toimeen porukassa. Rotu teki viime vuonna rekisteröintiennätyksensä ja kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. (Kuva: Marjo Puranen)
Pystykorvien roturyhmään kuuluva shiba on noussut raketin lailla tunnetuksi ja kysytyksi seurakoiraroduksi. Rotu on itsenäinen ja tuntee arvonsa, mutta se ei ole lainkaan niin jääräpäinen kuin usein mainitaan.
Shiban tyyppisiä koiria käytettiin pienriistan metsästykseen. Tokion ensimmäinen kansallinen koiranäyttely järjestettiin vuonna 1932 ja siellä esitettiin 15 shibaa. Näyttely- ja jalostustoiminta lähti vauhdilla liikkeelle, mutta toinen maailmansota keskeytti sen. Rotu elvytettiin uuteen kukoistukseen sodan jälkeen ja nykyisin Japanissa on lähes miljoona shibaa ja rotu on nostettu kansallisaarteen asemaan. Suomi sai ensimmäiset shibansa vasta 1980-luvun loppupuolella. Kasvatustyö lähti käyntiin hitaasti ja viime vuosituhannen puolella rekisteröintejä oli enintään parikymmentä vuosittain.
Suomalaisten kasvattajien maltilliset pentuemäärät ovat auttaneet pitämään rodun kasvun tasaisena, ja hetken huumassa rotuvalintansa tehneet ostajat usein karsiutuvat jopa vuoden mittaisesta pennun odotuksesta muiden ratkaisujen pariin. Viime vuonna rekisteröitiin ennätykselliset 217 shibaa. Nousu on ollut nopea, sillä vain muutama vuosi aiemmin rotu hädin tuskin hätyytteli sadan rekisteröinnin rajaa. Kysyntää pennuille on enemmän kuin tarjontaa. Tämä luo tilaisuuden kasvattajille, jotka tuottavat määrää laadun kustannuksella.
Shiban luonne on kehittynyt seurakoiramaisemmaksi ja keskikoko on pienentynyt kohti rotumääritelmän ihannetta. Myös terveystutkimuksia tehdään aiempaa enemmän. Shiba sopii myös ensikoiraksi, kunhan ostaja on oikeasti valmis paneutumaan koiran koulutukseen. Uros ja narttu eroavat toisistaan erityisesti koulutustilanteissa.
Kannattaa varautua siihen, että shiba ei välttämättä hyväksy kotiinsa muita koiria. Urokset tulevat yleensä toimeen vain narttujen ja leikattujen urosten kanssa. Nartut ovat hieman hyväksyvämpiä. Vapaana ulkoilun mahdollisuudet ovat rajalliset, sillä shiballe ei yleensä saa opetettua satavarmaa luoksetuloa.
Rotu on kissamaisen siisti ja vähän haukkuva, joten se sopii kerrostaloon. Mutta se ei silti tarkoita, että rotu olisi hiljainen. Shiban alkukantainen luonne ja palveluhalukkuus on aivan päinvastaista kuin esimerkiksi palveluskoirilla. Shibojen kanssa harrastetaan monipuolisesti, mutta harrastajajoukko on pieni. Potentiaalia on, mutta viitseliäisyyttä se vaatii. Shiba kunnioittaa auktoriteetteja ja luotettavaa, itsensä kanssa sinut olevaa henkilöä. Epäröivä ihminen ei saa shiban luottamusta. Siksi etenkin koulutuksen alkutaipaleella kannattaa paneutua vahvistamaan yhteispeliä ja luottamusta.
Shiba on yleisvaikutelmaltaan pienikokoinen, tasapainoinen ja hyväluustoinen. Uroksen ihannesäkäkorkeus on 39,5 senttiä, nartun 36,5. Sukupuolileima on selvä. Otsa on leveä ja otsapenger selvästi erottuva. Silmät ovat hieman vinoasentoiset, kolmion muotoiset, eivät liian pienet ja väriltään tummanruskeat. Korvat ovat suhteellisen pienet, kolmion muotoiset, hieman eteenpäin kallistuneet ja tanakasti pystyssä.
Selkä on vaakasuora ja vahva, lanne leveä ja lihaksikas. Vatsaviiva on hieman kohoava. Korkealle kiinnittynyt häntä on paksu, asennoltaan terhakasti kiertynyt tai sirpinmuotoisesti kaartunut. Shiba on väriltään punainen, black & tan tai seesami. Turkki on hyvin tarkoituksenmukainen, säänkestävä ja helppohoitoinen. Se on lähes itsepuhdistuva ja shiba pitää turkistaan myös itse huolta.
Pentujen vanhemmilta vaaditaan lonkka- ja kyynärkuvauslausunto sekä voimassa oleva polvilausunto ja silmätutkimus.
Toukokuun Koiramme-lehdessä 5/2023 on laaja rotuesittely shibasta.
