Pitkäkarvainen collie – Eleettömän kaunis ja harrastuskoirana riittävä
Collie on kotioloissa rauhallinen seurailija, mutta innostuu nopeasti, kun tiedossa on toimintaa. Se näyttää rauhalliselta ja hienovaraisen eleettömältä, mikä tekee koiran tunnetilojen arvioimisesta vaikeaa. (Kuva: Nina Koso)
Collie nousi suursuosikiksi Lassie-elokuvien myötä ja etenkin vanhempi sukupolvi tuntee rodun edelleen lassiena. Suosio kääntyi pian rotua vastaan, kuten koiramaailman muotivirtauksissa usein käy. Nykyään suosion päivät ovat ohi ja kysyntä laskenut. Oikeissa käsissä collie on monipuolinen perhe- ja harrastuskoira, joka tarvitsee tekemistä mutta osaa myös rauhoittua.
Collien juuret ovat syvällä Skotlannissa. Paimenet tarvitsivat koiria, joilla oli kestävä rakenne ja jotka pystyivät työskentelemään kosteissa ja vaihtelevissa sääolosuhteissa. Turkin tuli olla tiheä, suojaava ja vedenpitävä, luonteen lempeä ja riittävän rohkea. Alkuperäinen collie muistutti enemmän nykypäivän bordercollieta kuin collieta. Rotu nousi tavallisesta työkoirasta arvostetumpaan asemaan, kun kuningatar Victoria kiinnostui siitä. Tätä voidaan pitää ulkomuotojalostuksen alkupisteenä. Collie esiintyi ensimmäisen kerran koiranäyttelyssä Birminghamissa vuonna 1860 ja 11 vuotta myöhemmin pitkä- ja sileäkarvaiset erotettiin omiksi roduikseen. Ensimmäinen pitkäkarvainen collie tuli Suomeen Skotlannista vuonna 1889 ja sen nimi oli Lord Aberdeen. Rotunimi oli tuolloin skotlanninpaimenkoira. Samoihin aikoihin koiria tuotiin myös Jokioisten kartanoon paimennustehtäviin. Kotimainen kasvatus oli vuosikymmenten ajan vaatimatonta, mutta piristyi 1900-luvun puolivälin paikkeilla.
Collie puuhailee mielellään yhdessä ihmisen kanssa, mutta sopeutuu myös toimettomampiin päiviin. Aiempi koirakokemus ei ole välttämätöntä, kunhan ostaja ymmärtää, että kyseessä on paimenkoira sille tyypillisine ominaispiirteineen ja liikunnantarpeineen. Oikean ihmisen käsissä rodussa on potentiaalia kilpailla monissa eri lajeissa. Collie on lempeä ja viisas, ja kun se koulutetaan oikeilla metodeilla, koirasta tulee kuin ihmisen ajatus. Ei kovalla kädellä vaan palkitsemisella. Suomessa on päätetty vuonna 1949, että collie on palveluskoira, samoin Ruotsissa. Tuosta linjauksesta on haluttu pitää kiinni, vaikka tilanne muualla maailmassa on erilainen. Rodunomaisiksi lajeiksi lasketaan palveluskoiralajit sekä paimennus. Viimeisin käyttövalio saatiin viime kesänä. Eniten collieiden kanssa harrastetaan kuitenkin näyttelyitä.
Rotumääritelmä kuvaa collieta erittäin kauniiksi koiraksi, jossa kaikki osat ovat sopusoinnussa kokonaisuuden kanssa. Rakenne ilmentää vahvuutta ja toiminnallisuutta. Uroksen säkäkorkeus on 56–61 senttiä, nartun 51–56. Edestä tai sivulta katsottaessa pää muistuttaa tylppää, puhdaslinjaista kiilaa, jonka ääriviivat ovat sileät. Silmät ovat keskikokoiset, hieman vinoasentoiset. Korvat ovat pienet ja sijaitsevat päälaella. Korvan ylin kolmannes on luonnostaan eteen- ja alaspäin taipuva. Runko on hieman korkeuttaan pitempi. Rodun leimaa-antava erityispiirre on liikunta. Toivottava askel on kohtuullisen pitkä, kevyt, tasapainoinen ja vaivaton. Karvapeite on erittäin tiheä ja myötäilee rungon ääriviivoja. Kaulus ja röyhelö ovat runsaat ja takaraajoissa kintereen yläpuolella on runsas housukarvoitus. Karvapeite harjataan säännöllisesti auki ihoa myöten ja erityisesti huomioidaan helposti takkuuntuvat korvantaustat, sisäreidet ja kainalot. Collien värejä ovat soopeli, tricolour ja blue merle.
Collie on yksi pisimpään Pevisa-ohjelmassa mukana olleista roduista. Vuonna 1986 alettiin vaatia lonkkakuvauslausunto rekisteröitävien pentujen vanhemmilta ja kaksi vuotta myöhemmin lisättiin vaatimus silmätarkastuksesta. Nykyisin tutkitaan lisäksi kyynärpäät. Selkäkuvaus ja geenitestaus ovat nousussa.
Huhtikuun 4/2023 Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely pitkäkarvaisesta colliesta.
