Japaninpystykorva – Kompakti pakkaus mutkatonta seurakoiraa
Ihannejapsi on iloinen, valpas ja älykäs seurakoira, joka innostuu helposti touhuamaan, mutta osaa myös vallata sohvan ja rauhoittua. (Kuva: Kirsi Vähätalo)
Pieni ja pörröinen japaninpystykorva on viehättävä ja energinen seurakoira, joka on viime aikoina jäänyt paljolti samalta näyttävien, suosittujen saksalaisten pystykorvien varjoon.
Japaninpystykorvien alkuperä on osittain hämärän peitossa. Niiden sanotaan polveutuvan suurista valkoisista saksanpystykorvista, joita tuotiin Japaniin noin sata vuotta sitten. Näiden lisäksi taustalta löytynee siperialaisen Nenet-heimon valkoisia, pienikokoisia ja runsasturkkisia pystykorvia. Rotua käytettiin etupäässä haukkuvana pihavahtina. Vaikka koirat ovat sittemmin seurakoiramaistuneet, on taipumusta vahtihaukkuun edelleen olemassa. Japanissa äänekkyys on ollut yksi suosion laskun syistä, ja rotumääritelmä korostaa erikseen, ettei äänekkyys ole sallittua.
FCI hyväksyi rodun vuonna 1964, Suomeen rotu saapui kymmenen vuotta myöhemmin. Rekisteröinnit lähtivät nousuun ja 90-luvun alkupuolella ne pyörivät reilusti yli kolmessasadassa. Sittemmin suunta on ollut alaspäin ja viime vuonna rekisteröitiin 125 japaninpystykorvaa. Saksalaiset pienpystykorvat ovat tulleet japsin rinnalle ja ohi. Rodun kysyntää nostavia tekijöitä voisivat olla ainakin sen monipuolisuus ja hyvä terveystilanne. Suomi on Japanin ohella yksi suurimmista japaninpystykorvan kasvatusmaista.
Japsi on kestävä ja jaksaa mukana niin juoksu- kuin hiihtolenkeillä ja vaelluksilla, kunhan peruskunto on kohdallaan. Rotu on nopea oppimaan niin hyvässä kuin pahassa, mutta kovin suurta miellyttämisenhalua sillä ei ole. Vaikka pentu on karvainen ja söpö, tulee sen käytöskoulutuksesta silti huolehtia. Pääsääntöisesti rotu on hyväluonteinen, mutta joukossa on myös arkoja, alustapelkoisia ja herkkähaukkuisia yksilöitä. Niiden kanssa elämä on hankalampaa. Kerrostaloasuminen on mahdollista, mutta rotu kyllä haukkuu jonkin verran, vaikka rotumääritelmä äänekkyyden kieltääkin.
Japaninpystykorva on runsasturkkinen valkoinen koira, jolla on terävä kuono, pystyt korvat ja selän päälle kaartuva tuuheakarvainen häntä. Uroksen säkäkorkeus on 30–38 senttiä, nartut ovat hieman pienempiä. Rintakehä on leveä ja syvä, kylkiluut hyvin kaareutuneet. Japsin turkin pehmeä pohjavilla ja karkea peitinkarva muodostavat lämpöisen ja likaa hylkivän kokonaisuuden. Sen hoitaminen ei ole vaativaa. Harjaaminen kerran viikossa riittää, mutta karvanlähtöaikana harjaa ja kampaa saa käytellä päivittäin, sillä pohjavillaa irtoaa runsaasti.
Japaninpystykorva ei ole mukana Pevisassa. Rodun yleisin perinnöllinen sairaus on patella luksaatio eli polvinivelen sijoiltaan meno. Tilastojen valossa polvitilanne on kuitenkin hyvä. Eniten huolta aiheuttaa populaation koko ja jalostusmateriaalin vähyys.
Koiramme-lehdessä 3/2023 on laaja rotuesittely japaninpystykorvasta.
