Mustaterrieri on pehmentynyt vartiokoira
Monissa maissa mustaterrieri on edelleen ensisijaisesti vartiokoira. Suomessa se on pääasiassa seurakoira, mutta vahtimisvaistot ovat edelleen tallella. (Kuva: Sami Uoti)
Vielä jokin aika sitten venäjänmustaterrieri oli huonossa maineessa. Karu luonne on vuosien saatossa muuttunut yhteiskuntakelpoisempaan suuntaan ja rotu on seurakoiramaistunut. Silti edelleen se vaatii omistajaltaan osaavat kädet, eikä trimmaustaidoistakaan ole haittaa.
Venäjänmustaterrieri on melko tuore rotu. Sitä lähdettiin kehittämään roturisteytysten avulla käyttökoiraksi miliisin ja armeijan tarkoituksiin, kun toisen maailmansodan jälkeen palveluskoirista oli pulaa. Neuvostoliiton valtiollinen kennel laati ensimmäisen rotumääritelmän vuonna 1979 ja vuonna 1983 FCI hyväksyi sen.
Terrieri-nimityksestä huolimatta kyseessä ei ole terrieri. Nimi juontaa juurensa aikaan, jolloin rotu ei vielä ollut yhtenäinen ja siitä oli olemassa kevyt terrierimäinen ja järeä työkoiramainen rotutyyppi. Nimitys on aiheuttanut sekaannusta ja rodun seikkailua eri roturyhmissä. Nykyisin sen paikka on FCI-ryhmässä 2.
Tällä hetkellä venäjänmustaterrieri on suosituin venäläinen koirarotu sekä Venäjällä että ulkomailla. Kotimaassaan se toimii edelleen pääasiassa vartiointi- ja suojelukäytössä, mutta sillä kilpaillaan lisäksi palveluskoiralajeissa ja näyttelykehissä.
Vuonna 2021 rekisteröitiin Suomessa 28 venäjänmustaterrieriä. Rotu ei ole eikä varmasti tule olemaan mikään muotirotu. Pelkästään jo suuri koko asettaa rajoituksensa, samoin työläs turkki.
Rotu ei ollut aluksi täysin yhteiskuntakelpoinen. Myös kasvatustyö on melko vaikeaa ja pentua saattaa joutua odottamaan pari vuotta. Rodun omistaminen vaatii koiranlukutaitoa, ja sitä ei opita kirjoista vaan elämällä ja harrastamalla koirien kanssa. Aidattu piha on tarpeen, sillä mustis laajentaa herkästi reviiriään tielle ja on sitä mieltä, ettei siitä saisi enää ilman lupaa kulkea.
Venäjänmustaterrieri on olemukseltaan suuri, hieman pitkärunkoinen ja hyvin lihaksikas koira. Suuri pää, tiivis runko sekä tilava ja syvä rintakehä muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Sukupuolileima on selvä. Uroksen ihannekorkeus on 72–76 senttiä, nartun 68–72. Korvat ovat riippuvat, ylös kiinnittyneet ja kolmionmuotoiset.
Ylälinja pysyy liikkeessä vakaana. Häntä on liikkuessa selkälinjaa korkeammalla, mutta hännäntyvi ei käänny selän päälle.
Ainoa sallittu väri on musta. Venäjänmustaterrieri on turkkirotu ja kauniisti hoidettu karvapeite on sen kruunu. Rotu ei ole nypittävä eikä siitä myöskään lähde karvaa, koska se ei vaihda turkkia. Turkinhoitoon kuuluu pesu, föönaus, pohjavillan poisto sekä leikkaaminen.
Rotu kuuluu Pevisaan lonkkien ja kyynärpäiden osalta.
Tammikuun 1–2/2023 Koiramme-lehdessä on laaja rotuesittely venäjänmustaerrieristä.
