Saluki – viehkeä, vauhdikas ja itsenäinen
Saluki on omimmillaan juostessaan vapaana. Se on aktiivinen ulkona, mutta rauhoittuu sisällä. Rodun itsenäinen luonne ja vaikea motivoitavuus vaikeuttavat kouluttamista eikä saluki ole kiinnostunut omistajansa jatkuvasta huomiosta. (Kuva: Raija Lundström)
Saluki on sulavalinjainen ja näyttävä koira. Sen korumaisen kaunis ulkomuoto viestittää tyyneyttä ja rauhaa, mutta ulkokuoren alta paljastuu aktiivinen koira.
Vinttikoirien kymppiryhmään kuuluva saluki on tuhansia vuosia vanha metsästyskoirarotu Lähi-idästä. Rotu metsästää näön avulla ja juoksee saaliseläimen kiinni. Beduiineille salukit olivat arvokkaita eikä niitä ostettu tai myyty, vaan saatettiin lahjoittaa erityisenä kunnianosoituksena.
Euroopassa salukeja on ollut ainakin 1500-luvulta alkaen. Rotumääritelmä luotiin vuonna 1923 tuontikoirien pohjalta. Suomessa kasvatus pääsi kunnolla vauhtiin vasta 1970- ja 80-luvuilla uusien tuontien ja kasvattajien myötä. Viime vuosien rekisteröinnit ovat pyörineet sadan ympärillä.
Salukin kauneus saattaa vetää puoleensa ihmisiä, joille rotu ei sovi. Saluki ei ole mikään eteerinen rotu, vaan aktiivinen ja älykäs seuralainen, joka on sisimmältään metsästyskoira. Tyypillinen salukiharrastaja osaa arvostaa rodun viehkeyttä ja itsenäisyyttä. Saluki sopii hyvin myös ensimmäiseksi koiraksi, vaikka ne ovatkin usein pentu- ja murkkuvaiheessa kekseliäitä keppostelijoita.
Salukin tulee saada tarpeeksi liikuntaa ja vapaana ulkoilua. Juoksutuspaikan tulee olla turvallinen ja aidattu, sillä saalistusviettiä löytyy. Eteen ilmestyvä pupu tai kauris saa nopeasti korvat katoamaan ja vietti vie. Laumakäytös on pääasiassa hyvää. Kohtaamisten tulee sujua salukin ehdoilla ja rauhallisesti. Rotu on melko pehmeä ja muistaa hyvin kokemansa ikävät asiat. Vaikka rotu on älykäs, ei se ole helposti koulutettavissa. Miellyttämisen halu ei ole korkealla tasolla, eikä motivaatio.
Salukin ulkomuoto ilmentää jaloutta ja sopusuhtaisuutta sekä suurta nopeutta ja kestävyyttä. Rungon pituus on suunnilleen sama kuin säkäkorkeus. Urokset ovat 58–71 senttiä, nartut suhteellisesti pienempiä.
Pää on pitkä, kapea ja jalo. Otsapenger on vähäinen. Katse on uskollinen ja etäinen. Korvat ovat pitkät. Rintakehä on syvä, pitkä ja suhteellisen kapea. Vatsaviiva on selvästi kuroutunut. Lanne on hieman kaareva, sarvennaiset ovat kaukana toisistaan. Häntä on pitkä, alas kiinnittynyt ja luonnollisesti kaareutunut.
Karvapeite on sileää ja pehmeän silkkistä. Hapsutusta on etu- ja takaraajojen takaosassa, sileäkarvaisella muunnoksella ei ole hapsutusta. Kaikki värit ovat sallittuja ja pentueeseen voi syntyä monia värejä. Rotu ei kuulu Pevisa-ohjelmaan, keskimääräinen elinikä on 11–14 vuotta. Jalostuskoirat sydänultrataan ennen jalostuskäyttöä ja silmiä peilataan koko ajan enemmän.
Koiramme-lehden syyskuun numerossa 9/2020 on laaja rotuesittely salukista.
