Australianpaimenkoira on energinen ja älykäs kansansuosikki
Australianpaimenkoiralle eivät pelkät hihnalenkit riitä. Se tarvitsee aivoaktiviteettia, sosiaalistamista ja harrastuksia. Pelkkä kotona oleilu ei tälle älykölle riitä. (Kuva: Aino Pikkusaari)
Paimenien ykkösryhmään kuuluva australianpaimenkoira on nimestään huolimatta yhdysvaltalainen rotu, joka tuli Suomeen vuonna 1994. Rotu teki viime vuonna rekisteröintiennätyksensä ja viehättää olemuksellaan, monipuolisuudellaan ja reippaalla luonteellaan.
1800-luvun lopulla Yhdysvaltojen länsiosien karjatiloilla käytettiin kestäviä paimenkoiria, joilla oli korkea työmoraali. Koirilla oli yhteyksiä aiemmin Australiasta saapuneisiin lammaspaimeniin, joiden mukaan rotu sai nimensä. Nykymuotoisen australianpaimenkoiran jalostustyö tapahtui pelkästään Yhdysvalloissa.
Karjatilalliset ihailivat rodun älyä, paimennusvaistoa ja ulkonäköä ja lähtivät kehittämään rotua toivottuun suuntaan. Tavoitteena oli suurikokoisilla nautatiloilla toimiva työkoira. Ensimmäinen rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1977.
Erot työ- ja näyttelykoirien ääripäiden välillä ovat edelleen suuret, mutta niiden väliin jää runsaasti kultaista keskitietä. Australianpaimenkoiraa harkitsevan tulee olla tietoinen, että vaihtelua löytyy, ja miettiä tarkoin, millaisia ominaisuuksia siltä odottaa. Esimerkiksi paimennus- ja vartiointitaipumuksissa on eroja. Suomessa rotu on ensisijaisesti monipuolinen harrastus- ja näyttelykoira, mutta sitä käytetään myös paimennuksessa.
Ensimmäinen suomalaispentue rekisteröitiin 1995. Rotu nousi sadan suosituimman rodun listalle vuonna 2002. Vaikka koiramäärät ovat kasvussa, on terveystilanne pysynyt aika hyvänä. Rotu on Pevisassa. Jalostuskoirilta tulee kuvata lonkat ja kyynärpäät sekä tutkituttaa silmät. Rodun terveydessä huolettavat erityisesti autoimmuunisairaudet. Jalostuksen tavoiteohjelman mukaan australianpaimenkoirilla epilepsia on keskimääräistä vakava-asteisempaa ja vastaa muita rotuja huonommin hoitoon.
Australianpaimenkoiran tulee kestää elämää, tärkeiksi ominaisuuksiksi nousevat toimintakyky, hyvä taistelutahto ja tietynlainen nöyryys sekä itsenäisyys. Rehellinen ja hyvä ohjaaja saa koirastaan parhaan mahdollisen irti. Rodun energiataso saattaa yllättää, mutta vielä suurempi haaste on rodun älykkyys. Koira vaatii lempeää mutta jämäkkää ja johdonmukaista kohtelua ja koulutusta sekä syvää sitoutumista.
Aussie lähtee mielellään mukaan kaikkialle, se on omistajansa varjo, jonka paikka ei missään nimessä ole ulkona tarhassa. Se haluaa olla lähellä perhettään ja parhaimmillaan siitä saa mahtavan perhe- ja työkoiran samassa paketissa. Austalianpaimenkoirilla on palveluskoiraoikeudet, mutta vuosittaiset pk-koekäynnit jäävät noin viiteenkymmeneen.
Rodun työskentely on aggressiivista ja painostavaa, mutta nämä ominaisuudet eivät saa kohdistua ihmisiin tai muihin kuin paimennettaviin eläimiin. Tarve hallita muita eläimiä saattaa muodostua ongelmaksi, ellei koiraa kouluteta asianmukaisesti ja tarjota sille riittävästi tekemistä.
Ei ole itsestäänselvyys, että aussie tulee toimeen laumassa tai vieraiden koirien kanssa. Omistajalta vaaditaan koiranlukutaitoa ja ennakointikykyä.
Rotumääritelmän mukaan australianpaimenkoira on tasapainoinen, korkeuttaan hieman pitempi ja keskikokoinen. Uroksen ihannekorkeus on 51–58, nartun 46–53 senttiä.
Pää on vahva ja kuiva, koko suhteessa runkoon. Kallon ja kuonon ylälinjat ovat sivulta katsoen yhdensuuntaiset ja kuono-osa kapenee hieman kohti pyöristynyttä kärkeä. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja ilme on valpas, älykäs, tarkkaavainen ja innokas.
Korvat ovat kolmionmuotoiset, keskikokoiset ja suhteellisen ohuet sekä korkealle kiinnittyneet. Pystyt tai riippukorvat ovat vakava virhe.
Häntä on suora, pitkä tai luonnostaan lyhyt töpöhäntä. Typistetty tai luonnostaan lyhyt häntä on enintään kymmenen sentin mittainen. Kahta luonnontöpöhäntäistä ei saa Suomessa yhdistää jalostuksessa.
Rintakehä on syvä muttei leveä. Liikkeet ovat sulavat, vapaat ja vaivattomat. Koiran tulee olla ketterä ja kykenevä äkillisiin suunnanmuutoksiin.
Karvapeite on keskivahvaa, suoraa tai laineikasta, säänkestävää ja keskipitkää. Rodulla on neljä pääväriä, jotka ovat musta ja punainen sekä sini- ja punamarmoroitu (blue merle ja red merle. Värejä elävöittävät erilaiset valkoiset merkit sekä kuparinväriset tan-merkit. Kaiken kaikkiaan väriyhdistelmiä voi olla 16 erilaista. Turkinhoito ei ole vaativaa, kunnollinen harjaus kerran viikossa riittää ja pesulle mennään, kun siihen on aihetta.
Koiramme-lehdessä 3/2021 on laaja rotuesittely austalianpaimenkoirasta.
