• 11.01.2026
• Koiranäyttelyt
• TANJA HAKAMO

Hyvä handleri tuntee koiransa

Karen Dunaway on kolmannen polven koiraharrastaja ja handleri, joka debytoi näyttelykehissä jo viisivuotiaana. Nykyään hänet näkee kehissä usein pieniamerikanpaimenkoiriensa kanssa. (Kuva: Karen Dunawayn kuvakokoelma)

Suomessa koiranesittäjä vielä harvoin on palkattu ammattilainen, toisin kuin vaikkapa Yhdysvalloissa. Meilläkin handlaamisessa näkyvät kansainväliset trendit, ja painotukset muuttuvat menestyjien mukana. Kysyimme valmentavilta kehäketuilta koiranesittämisen tulevaisuudesta.

Tätä me kysyimme:
1. Miten koiran esittäminen on kehittymässä? Millaisia trendejä näet handlaamisessa? Miksi jokin esitystyyli välillä nousee muotiin?
2. Mitä pidät tärkeänä koiran esittämisessä; mitä itse korostat valmennuksessasi?
3. Millaisia harhaluuloja handlaamiseen tavallisesti liittyy?
4. Kerro pari toimivaa yleisneuvoa, joita sovellat kehäkoulutuksissasi?
5. Mistä itse nautit eniten handlerina?

Karen Dunaway, Viro
”Mitä vaivattomampi tyyli, sitä enemmän harjoitusta”

1: ”Olen aidosti iloinen nähdessäni yhä useamman esittäjän pitävän hauskaa kehässä koiriensa kanssa! Jos emme nauti tekemisestä, mikä pointti koko hommassa on? Olen viime aikoina huomannut enemmän löysiä hihnoja ja vapaata seisotusta, mikä on aivan mahtavaa.
Tällaiset trendit eivät tarkoita, että harjoittelua voisi vähentää – päinvastoin. Mitä luonnollisemmalta ja vaivattomammalta tyyli näyttää, sitä enemmän tiimityötä ja harjoitusta se on yleensä vaatinut. Uskon, että monet näistä ”muodikkaista” tyyleistä kumpuavat ihmisten halusta tuoda esiin koiransa persoonaa ja läsnäoloa, eikä esitellä sitä vain kuin patsasta. Se on ihana kehityssuunta.

2: ”Painotan aina koiran seisottamista vapaana. Silloin koiran läsnäolo, itsevarmuus sekä esittäjän ja koiran välinen yhteys pääsevät selvästi esiin. Vapaana seisottaminen, free-stack, on kirjaimellisesti minun lempiaiheeni valmennuksessa. Täydellisyys ei ole homman juju.
Korostan paljon myös kehonkieltä. Yksityiskohdat, kuten pienikin kädenliike, voi välittömästi muuttaa koiran asennon tai vaikuttaa sen liikkeeseen. Sellaiset pienet ahaa!-hetket ovat opetuksessa palkitsevia.

3: ”Yksi iso väärinkäsitys on, että vapaassa seisotuksessa koiran pitää herkeämättä seistä jokainen raaja täydellisesti paikallaan. Toki on upeaa, jos niin käy, mutta minä ainakin mieluummin haluan nähdä koiran aidon olemuksen ja läsnäolon, sen ryhdin ja ilmeikkään kokonaisvaikutelman – en jotain matemaattista kaavaa täydellisestä tassujen asettelusta.
Toinen ärsyttävä harhaluulo on ajatus, että pelkkä näyttelyharjoittelu riittää menestykseen. Ei todellakaan! Näyttelykoiran menestys syntyy kokonaisvaltaisesta elämäntavasta: hyvästä ravinnosta, kunto- ja ryhtiharjoittelusta, muista aktiviteeteista ja tempuista, jotka rakentavat suhdetta ja luottamusta. Myös turkinhoidolla, henkisillä virikkeillä ja päivittäisellä johdonmukaisella hoidolla on merkityksensä.”

4: ”Muista pitää hauskaa. Oikeasti. Leiki koiran kanssa, vaihtele harjoituksia ja hulluttele vähän, jos se innostaa koiraasi! Jos koirasi syttyy hypyistä, anna niiden olla osa koiran palkitsemista. Käytä leluja, istahda rapsuttelemaan koiraasi, anna herkkuja – mitä tahansa, mikä rakentaa kumppanuutta.
Ja opi aina huomaamaan, mikä motivoi juuri sinun koiraasi. Koiran ei ole tarkoitus olla robotti, ja sen luonne on merkittävä osa arvostelua. Iloinen koira myös esiintyy kauniisti.”

5: ”Minulle vaikuttavinta ovat olleet suhteet, jotka olen rakentanut koiriin – vaikka jokainen koira on erilainen, niihin tutustuminen harjoittelun ja näyttelyiden kautta on, totta vieköön, parasta tässä lajissa.
Ja silläkin uhalla, että toistan itseäni: se vapaana seisottaminen. Kun edestakaisen liikkeen tai kehäkierroksen jälkeen pysähdymme ja saan koiran löytämään täydellisen asennon vapaana seistessään – onhan se nyt vain maailman siistein tunne.”

Patrick Oware, Norja
”Tyylit voivat vaihdella, kunhan koira nauttii”

Patrick Oware esitti sileäkarvaisen noutajansa Baxerin Best In Showksi maailman suurimmaksi koiranäyttelyksi kutsutussa Cruftsissa vuonna 2022. (Kuva: Anna Szabo)

1: ”Yhteiskunta muuttuu yhä säädellymmäksi, mikä näkyy myös koiranäyttelyissä. Lähivuosina lajiin on odotettavissa merkittäviä muutoksia – myös siihen, miten koiria esitetään. Pohjois-Euroopassa ammattihandlerit ovat yleistyneet, vaikkei ilmiö ole täällä yhtä vahva kuin muualla Euroopassa tai Yhdysvalloissa. Suurin osa esittäjistä on edelleen koiriensa omistajia tai kasvattajia.
Jokin esitystyyli nousee ajoittain muotiin menestyneiden esittäjien ja suurissa kansainvälisissä näyttelyissä nähtyjen trendien vaikutuksesta. Uudet tavat leviävät nopeasti somessa. Yksi ilmiö, jonka olen huomannut, on esittäjien tapa pinkoa kovaa vauhtia kaikkien rotujen kanssa. Sitä tulisi välttää. Kokemukseni mukaan yksinkertaisuus on usein parasta. Koira tulisi aina esittää rodunomaisesti ja oman rotumääritelmänsä mukaan.”

2: ”Hyvä handlaus perustuu siihen, että tunnet koirasi ominaisuudet ja luonteen läpikotaisin. Näin voit minimoida heikkoudet ja korostaa vahvuuksia. Samalla on tärkeää, että koira tuntee olonsa turvalliseksi ja nauttii tekemisestä. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa tapaa – rotumääritelmän puitteissa voi löytää esitystapoja, jotka sopivat handlerille sekä jokaiselle yksittäiselle koiralle.”

3: ”Yksi yleinen väärinkäsitys on, että koira voittaa vain siksi, kuka sitä esittää. Kyllä tuomari tekee päätöksensä perustuen koiran ominaisuuksiin. Kokenut esittäjä voi tuoda koiran vahvuudet paremmin esiin kuin kokemattomampi. Siinä piilee handlauksen merkitys.”

4: ”Suosittelen pitämään harjoitukset lyhyinä, jotta koira ei kyllästy tai koe harjoittelua liian toistuvaksi. Varmista, että treenaaminen on hauskaa ja palkitsevaa – näin koira nauttii tekemisestä ja haluaa esiintyä edukseen.”

5: ”Minulle suurin ilo tulee siitä, kun näen kaiken kovan työn kantavan hedelmää ja usko koiraan todella palkitaan. Joskus työ voi tuntua haastavalta, mutta tulosten hetkellä kaikki on sen arvoista. Mikään ei voita sitä tunnetta.”

Binta Diallo, Suomi
”Onnistuminen ei ole aina sidottu tuloksiin”

Binta Diallo on näyttelyvalmentaja ja handleri, joka usein nähdään kehässä faaraokoiransa kanssa. (Kuva: Meri Fox)

1: ”Mielestäni koiria treenataan Suomessa nyt enemmän ja erilaiset näyttelykoulutukset tuntuvat olevan pinnalla. Kehissä näkee yhä useammin koirakoita, joiden esiintymisestä tunnistaa heti, että koira todella osaa esittää itseään tai sitä osataan esittää. Muutama vuosi sitten saattoi vielä riittää, että koira jotenkuten kulki hihnassa ja seisoi hetken paikoillaan.
Trendejä syntyy suurten kansainvälisten näyttelyjen sekä niissä menestyneiden handlerien ja koirien vaikutuksesta. Nyt erityisesti ulkomailla pinnalla on eleetön, siisti ja pelkistetty esittäminen, jota moni haluaa jäljitellä.”

2: ”Pidän tärkeimpänä sitä, että koiralla sekä esittäjällä on hauskaa. Jos hihnan yläpäässä on turhautunut omistaja, koira aistii sen välittömästi. Ulospäin näkyy, jos esittäjän hermot kiristyvät, kun kaikki ei sujukaan suunnitellusti tai harrastaminen ei tapahdu koiran ehdoilla. Korostan eniten hauskanpitoa koiran kanssa.”

3: ”Yleisin harhaluulo on odottaa täydellistä lopputulosta minimaalisella valmistautumisella. Saatetaan ajatella, että esittäjä vain vie koiran kehään. Jokaisella on oma ensimmäinen kertansa ja vaikka joskus kehään mennään nopeastikin, ei koirasta saa parhaita puolia esiin ilman perehtymistä ja että siihen käytetään aikaa.
Esittäjän täytyy ymmärtää koiran rakennetta, luonnetta ja tapaa työskennellä. Lisäksi on osattava viimeistellä koira ja luoda siihen toimiva yhteys. Muutaman minuutin kehäsuorituksen taustalla voi olla vähintään tuntien ja jopa vuosien työ.”

4: ”Ensimmäiseksi: ole reilu itsellesi, koirallesi ja kilpakumppaneillesi. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä, eikä koiran tarvitse olla täydellinen ollakseen hyvä. Anna koiralle se, mitä se sinulta juuri kyseisenä päivänä tarvitsee.
Toiseksi: huomioi muut. Tämä on harrastus, eikä oma kunnianhimo saa mennä muiden onnistumisten edelle. Hyvä ilmapiiri kehän laidalla ja sen sisällä näkyy myös koirissa.”

5: ”Rakastan haastaa itseäni ja rakastan sitä hetkeä, kun kovan työn jälkeen saavutan koiran kanssa onnistumisen, jota olemme tavoitelleet. Onnistuminen ei aina ole sidottu tuloksiin. Joskus suurin voitto on luottamuksen ja yhteyden syntyminen, joskus taas vaikkapa pitkään tavoiteltu ryhmäsija.
Nautin tunteesta, kun saan vain olla koiran kanssa ja kaikki loksahtaa kohdilleen. Sellainen oma kupla, missä kaikki muu katoaa, koiralla on kivaa, yhteistyö sujuu, ja koira toimii kuin unelma. Yhtä lailla ilahdun asiakkaitteni onnistumisista – etenkin, kun tiedän, miten paljon töitä niiden eteen on tehty.”

Rebecca Govik, Ruotsi
”On luonnollista seurata voittajia”

Rebecca Govik kasvattaa cockerspanieleita. Hän esitti Barra-koiransa rodun parhaaksi Cruftsissa vuonna 2023. (Kuva: Rebecca Govikin kuvakokoelma)

1: ”Trendit vaihtelevat rotujen ja maiden mukaan. Kun viimeksi seurasin junior handler -kilpailun finaalia maailmanvoittajanäyttelyssä, panin merkille, että moni handleri teki käännöksen tuomarin takana ennen liikkeelle lähtöään, kuten Amerikassa on tapana. Esittämistyylit muuttuvat, koska esittäjät seuraavat kiinnostuksella heitä, jotka ovat kulloinkin huipulla – niin tein nuorena itsekin. Nuorille, kunnianhimoisille junior handlereille on luontevaa hakea vaikutteita Yhdysvalloista, missä koirien esittäminen on jo vuosia ollut ihan oikea ammatti. On luonnollista seurata voittajia ja yrittää oppia heiltä.”

2: ”Mielestäni loistava handleri on sellainen, joka tuntee ohjaamansa rodun läpikotaisin ja myös tietää, kuinka hyvin koira hihnan päässä vastaa rotumääritelmää. Yksi peruskivi matkalla loistavaksi – ei vain hyväksi – handleriksi on tuntea koiransa vahvuudet sekä heikkoudet.”

3: ”Ihmiset, jotka eivät harrasta koiranäyttelyjä helposti kuvittelevat, ettei koiran esittäminen vaadi harjoittelua. Kuulen heiltä usein kysymyksen: Miten vaikeaa se voi olla?”

4. ”Voisin tiivistää oppini kolmeen ydinajatukseen: Koiran täytyy osata ja malttaa seistä tukevasti neljällä jalalla. Koiran täytyy oppia ravaamaan, jotta sen liike voidaan arvioida. Koiran täytyy sopeutua siihen, että vieras ihminen, siis tuomari, tunnustelee sitä tarkistaakseen sen rakenteen.”

5: ”Löydän iloa hetkistä, kun astun kehään koiran kanssa, jonka kanssa tiedän tehneeni kotiläksyt. Siihen kuuluu harjoittelua, sopivasti liikuntaa, hyvä ruokinta sekä paljon huolenpitoa ja rakkautta. Kun kaikki tuo yhdistyy paketiksi, koiran esittäminen voi olla parhaimmillaan taianomaista – silloin yhteys on niin hyvä, että voitte kuulla ja ymmärtää toisianne pelkästä katseesta ja kosketuksesta.”

Väinö Ojala, Suomi
”Oppiminen ei lopu koskaan”

Väinö Ojala esittää ja valmentaa esittäjiä useaan eri rotuun. Handlerin oma kennelharrastus alkoi suomenlapinkoirilla. (Kuva: Juuso Säärelä / Picture Perfect)

1: ”Mielestäni koirien esittäminen on edennyt positiiviseen suuntaan: halutaan kehittyä esittäjinä, ja treenaamisen tärkeys tulee esiin. Handlerit haluavat kokea itsensä osaaviksi. Silloin positiivinen fiilis välittyy myös esitettävään koiraan.
Vaikutteita otetaan erityisesti amerikkalaisesta ja englantilaisesta handlerikulttuurista. Niissä korostetaan esittäjän liikkeiden huomaamattomuutta: eleet ovat elegantteja ja niissä on sipaus jaloutta. Ei saa unohtaa, että kehässä koira on aina pääroolissa.
Kun tietyt koirat menestyvät, niiden esittäjiä ihaillaan ja tarkastellaan. Ihminen on mallista oppija. Esittäjät ottavat herkästi mallia toisistaan ja soveltavat niitä omiin handlattaviin koiriinsa.”

2: ”Ehdottomasti tärkeintä on oman rodun tuntemus sekä yhteys koiraan. Pitää tuntea rotu, mikä sille on ominaista ja ennakoida, miten se tuodaan kehässä esille.
Ilman tiivistä yhteyttä ja kontaktia voi olla haastavaa tai jopa mahdotonta saada koira esiintymään edukseen kehässä. Onnistuessaan koira ja handleri ovat kehässä tiimi tai kuin parhaat kaverit, jotka osaavat lukea toistensa ajatukset. Silloin koira voi olla rento ja valmis kantamaan itsensä ja esiintymään yhdessä.”

3: ”Törmään harhaluuloon, että handleri pystyy viemään minkä tahansa koiran loisteliaasti kehään. Totuus on, ettei kaikilla koirilla ja ihmisillä kemiat kohtaa. Aina kehän laidalla ei saa pikaista yhteyttä koiraan tai kehässä aikaan saumatonta yhteistyötä. Välillä onnistuminen vaatii pitkäjänteistä työtä.”

4: ”Aivan aluksi tarvitaan avoin ja oppivainen mieli. Etsi itsellesi sopiva esikuva, jolta voit saada oppia ja mallia omaan esittämiseen.
Neuvon luomaan koiran kanssa yhteyden esimerkiksi leikin varjolla tai jonkin jo tutun käskyn kautta. Yhteyden voi avata pyytämällä koiraa ensin esimerkiksi istumaan tai menemään maahan, ja opettaa sitten jotain uutta.
Näen usein liian totista esittämistä, vaikka näyttelyt pitäisi olla iloinen yhteinen harrastus koiran kanssa. Muista pitää koiran kanssa hauskaa ja treenata myös jo opittuja asioita, se vahvistaa tekemisen varmuutta. Oppiminen ei lopu koskaan.”

5: ”Nautin eniten, kun koiran saa liikkumaan kauniisti ja tuotua esille sen rotutyypilliset ominaisuudet. Enkä unohda koskaan, kuinka mukava tätä on tehdä ja onnistua tiiminä: omistajien, koirien ja kasvattajien kanssa.”

Lue lisää: Käytetyissä koiratarvikkeissa liikkuu isot rahat

Lue lisää: Autoni on kotini