Kuulokoira Hilla on omistajansa toiset korvat
Kuulokoira Hilla on johdattanut omistajansa Viivi Kilpeläisen uuteen maailmaan: kivoihin koiraporukoihin. Kaksikko treenaa Porvoon Kuulo- ja tukikoirat omatoimiryhmässä. ”Koirapiireistä olen saanut ihania ihmisiä elämääni.” (Kuva Tapani Romppainen)
Kun ovikello soi tai uuni piippaa, kuulokoira Hilla tökkää Viivi Kilpeläistä ja johdattaa kuulovammaisen omistajansa äänen lähteelle. Kotiavun lisäksi koira on omistajansa korvat myös ulkona, kuuleville suunnitellussa maailmassa.
Palovaroittimen ujellus on poikkeusääni. Sen kuullessaan kuulokoira Hilla, 3, kipittää tökkimään Viivi Kilpeläistä ja käy sitten omistajansa jalkoihinsa maahan makaamaan.
Viivi ymmärtää erityisviestin heti. Koiran makuuasento kertoo, että nyt Hilla ei johdatakaan häntä ääntä kohti, vaan heidän pitää yhdessä poistua rakennuksesta mahdollisimman nopeasti.
Kuulokoira voi pelastaa omistajansa jopa hengenvaarasta. Siksi palovaroittimeen reagointia on harjoiteltu paljon.
”Hillan ansiosta arkeni on sujuvaa ja itsevarmuuteni on kasvanut.”
– Hilla tuo valtavasti turvaa. En välttämättä heräisi kaikista kimeimpäänkään ääneen, Viivi Kilpeläinen kertoo.
Hän luottaa kuulokoiraan paljon enemmän kuin aiemmin käyttämiinsä, kuulovammaisille suunniteltuihin täriseviin ja vilkkuviin hälytysjärjestelmiin.
– Joku elävä kuulee puolestani, on tukikorvani. Se tuo mielenrauhaa tavalla, jota on vaikea sanoin kuvailla.
Arjen kuuleva apuri
Viivi Kilpeläisellä on todennäköisesti ollut jonkinlainen kuulonalenema jo syntymästään saakka. Kuulokojeet hän sai yhdeksänvuotiaana. Laitteet eivät tee nuorta naista normaalikuuloiseksi, mutta hän kokee niiden ansiosta pärjäävänsä hyvin kuulevien maailmassa.
Kotona Viivi riisuu tähdillä koristellut, muuten melko huomaamattomat kojeet korvistaan. Öisin hän ei niitä käytä: nukkuessa laitteet painuisivat tyynyä vasten ja alkaisivat vinkua ja ne myös tuntuisivat ikävästi. Ilman kuulokojeita hän ei reagoisi ääniin lainkaan.
Siksi Hilla, snautserin ja villakoiran sekoitus, toimii kotona Viivin korvina. Kun ovikello tai puhelin soi, koira on viivana omistajansa luona tökkimässä häntä jalkaan. Viivi kysyy koiralta ”missä”, ja se lähtee johdattamaan omistajaansa äänen luo.
Hillalla on Instagramissa oma tili nimellä hillaschnoodle. Sinne Viivi Kilpeläinen jakaa myös kuulokoirajuttuja. (Kuva Tapani Romppainen)
– Hilla on korvaamaton, kuuleva arkiapurini.
Hilla on koulutettu tunnistamaan myös monen kodinkoneen, esimerkiksi uunin, pesukoneen ja herätyskellon hälytykset.
– Nykyään se nappaa ääniä myös omatoimisesti ja tulee kertomaan niistä minulle, Viivi iloitsee.
Hän odottaa esikoistaan ja ajatus, että Hilla oppii ilmaisemaan myös vauvan itkut, tuo tulevalle äidille turvaa.
– Hillan ansiosta arkeni on sujuvaa ja itsevarmuuteni on kasvanut. Koiran kanssa otan innolla uuden elämänvaiheen vastaan.
Koulutus kuuluu omistajalle
Innostus oli valtava myös ystävänpäivänä vuonna 2023. Viivi Kilpeläisen puoliso Valtteri Orpana oli sopinut pennunhakureissun lahjaksi avovaimolleen. Pari oli suunnitellut koiranhankintaa pitkään ja päätynyt Valtterin lapsuudenperheestä tuttuun snautserin ja villakoiran sekoitukseen.
Viivi oli lapsuudessaan kohdannut kuulokoiran kuulovammaisille suunnatussa tapahtumassa. Elämän asettuessa porvoolaiseen omakotitaloon, tuli vihdoin oikea aika kouluttaa oma apuri.
Pentuvuosi kului tiiviisti Hillan tapakasvatuksessa. Kun se täytti vuoden, Viivi koirineen pääsi Suomen Kuulo- ja tukikoirien järjestämälle kuulokoiran koulutuspolulle.
– Se oli alku yhteiselle matkallemme, joka on muuttanut arkeani enemmän kuin osasin kuvitellakaan, Viivi summaa.
Koulutuspolkuun kuului muun muassa maksuttomia etäluentoja, lähiopetuspäiviä ja nimetyn yhteistyökouluttajan tuki. Käytännön koulutus jäi kuitenkin omistajan vastuulle.
Aluksi keskityttiin siihen, että tökkimisestä tuli Hillalle vahva ja varma reaktio. Sitten reagoitavia ääniä lisättiin yksi kerrallaan. Myöhemmin koira oppi toistojen ja herkkupalkkojen avulla johdattamaan Viivin reagoitavan äänen luo – paitsi ei palovaroittimen soidessa.
Palovaroittimen ilmaisu oli aluksi hankalaa, kun koiran piti ilmoittaa siitä poikkeavalla tavalla: käymällä makaamaan.
Myös Viivi Kilpeläisen kärsivällisyyttä koeteltiin, sillä toistoja tarvittiin lukematon määrä ja välillä täytyi pitää treenitaukoja.
– Hillan edistymisen auttoi jaksamaan, vaikka toisinaan se tapahtui hyvin pienin askelin.
Liivi merkkinä työtehtävistä
Toukokuussa 2025 Hilla läpäisi kuulokoiratestin. Äänten ilmaisun ja niiden luo johdattamisen lisäksi siihen kuului ympäristöosuus. Siinä testattiin muun muassa koiran kykyä kulkea kaupungilla julkisessa liikenteessä sekä erilaisilla alustoilla, ohittaa maahan ripotellut herkut ja odottaa vieraan henkilön kanssa, kun omistaja poistui paikalta.
Ympäristökäyttäytyminen oli Hillalle harjoitteluvaiheessa haastavaa.
– Hilla kohtasi pentuna ikävän irtokoiran. Tilanteesta jäi pelkoja, jotka onneksi ajan ja harjoittelun myötä laantuivat, Viivi Kilpeläinen muistelee.
Kuulokoirien on oltava varmoja liikkujia kaikissa paikoissa. Siksi työhön sopii koira, joka on terve, sosiaalinen, tasapainoinen, keskittymiskykyinen ja hyvin motivoitavissa. Hilla osaa hälyssäkin viestiä omistajalleen esimerkiksi puhelimen pirinästä tai lähestyvästä hälytysajoneuvosta.
Turkoosin kuulokoiraliivin turvin Hillalla on nyt lupa liikkua omistajansa kanssa kaikissa julkisissa paikoissa. Silti esimerkiksi ruokakaupoissa vartija saattaa ihmetellä, miksi koira tuodaan liikkeeseen kieltomerkeistä välittämättä.
– Luulen, että Hillan olemus hämää: lähinnä noutajia on totuttu mieltämään työkoiriksi, Viivi pohtii.
– Haaveilen opettavani Hillan vielä varoittamaan minua takaa suhahtavista pyöristä ja skuuteista.
Kuulokoiran kouluttaminen on opettanut Viivi Kilpeläiselle valtavasti koiran ohjaamisesta ja toistojen tärkeydestä. Siten opitut taidot vahvistuvat.
Vaikka Hilla on periaatteessa aina töissä, tavallisella lenkillä kodin läheisyydessä se kulkee ilman virkaliiviään. Vastaantulijoita kohdatessa koira toimii luontevana sillanrakentajana.
– Hillan kautta minun on helpompi puhua kuulovammastani vieraille ja pyytää tarvittaessa apua.
Jutunteossa oli asiantuntija-apuna myös järjestöpäällikkö Nina Frantsi, Suomen kuulo- ja tukikoirat ry.
Hilla herättää Viivin huomion tökkäämällä häntä jalkaan. Sitten se johdattaa ihmisen äänen luo. (Kuva Tapani Romppainen)
Kuulokoira on virallinen hyötykoira
* Kuulokoira opetetaan reagoimaan sen omistajalle tärkeisiin ääniin, joita hän itse ei voi kuulla. Koulutus kestää noin 1,5 vuotta.
* Suomen ensimmäiset kuulokoirat valmistuivat vuonna 1998. Nyt töissä on noin 30 kuulokoiraa. Yleisimmät rodut ovat labradorinnoutaja sekä erilaiset villakoirat ja vesikoirat.
* Suomen kuulo- ja tukikoirat ry auttaa kuulokoiran koulutuksessa. Yhdistyksen kautta valmistuvat kuulokoirat saavat virallisen hyötykoiran statuksen, ja niillä on oikeus kulkea käyttäjänsä mukana kaikkialle. Hakuaika vuoden 2027 koulutukseen on touko-elokuu 2026. Lisätietoja: www.koiratukena.fi
Lue lisää: Tryffelikokeet halutaan myös Suomeen
Lue lisää: Osaatko toimia onnettomuudessa? – Näin autat kolarikoiraa
