Koiraharrastus on satavuotiaan Suomen menestystarinoita
Suomessa koiria harrastavat kaikki, myös valtionpäämiehet (toistaiseksi ainoalla naispresidentillämme oli ja on kissoja). Nykyisellä presidentillä Sauli Niinistöllä on koira, presidentti Urho Kekkonen oli kova koiramies ja tuttu vierailija Kennelliiton näyttelyissä. Kuvassa 1980-luvulta presidentti Mauno Koivisto ja vaimonsa Tellervo ovat tulleet ensi kertaa presidentin uuteen virka-asuntoon Mäntyniemeen. Mukana on tärkeä perheenjäsen, Assi-tyttären mopsi Pontus. Koivisto oppi pitämään mopsista kovasti, vaikka tiettävästi ensin oli sanonutkin, ettei kehtaa mennä koiran kanssa ulos kun kaksimetrinen mies ulkoiluttamassa pientä paksua koiraa näyttää huvittavalta! (Kuva: Lehtikuva / Muokattu Suomi100-henkeen)
Koiraharrastuksen kasvu on yksi tänään 100 vuotta täyttävän kotimaamme menestystarinoita. Missään ei ole asukaslukuun suhteutettuna niin paljon rotukoiria kuin Suomessa.
Vuoden 1917 lopulla Suomen Kennelklubi oli jo 28-vuotias ja tämän Koiramme-lehden edeltäjäkin perustettu 21 vuotta aikaisemmin. Itsenäistymisen hetkellä maan koirakannan enemmistö oli kuitenkin sekarotuisia, puhdasrotuisia rotukoiria oli vain joitakin satoja kaupunkien herrasväellä ja maaseudun talollisilla. Lähes kaikki rotukoirat olivat metsästyskoiria.
Suomenpystykorvarotu oli jo saanut nykyisen muotonsa. Suomenajokoiralle ei ollut saatu sovittua yhtenäisiä rotumerkkejä ja sen värityksestäkin oli erimielisyyttä. Karjalankarhukoiran, suomenlapinkoiran ja lapinporokoiran esi-isät olivat hyötykäytössä, mutta kukaan ei vielä ollut aloittanut niiden kokoamista roduiksi. Ensimmäiset poliisikoirat oli jo koulutettu tehtäviinsä.
Sisällissota alkuvuodesta 1918 merkitsi monen rotukoiran kuolemaa – punaiset jopa ampuivat ”herrojen koiria”. Koiranjalostus alkoi sodan jälkeen käytännössä nollasta.
Koiraharrastuksen nousu herrasväen harrastuksesta nykyisenkaltaiseksi kansanliikkeeksi alkoi 1930-luvulla kun Kennelklubi hajosi. Suomenkielisten perustama Kennel-Liitto sai kotimaisten metsästyskoirarotujen kehitykseen vauhtia, suomenajokoira sai rotumerkit ja toisen maailmansodan alla alkoi karjalankarhukoiran jalostustyö, jonka talvisota keskeytti. Jatkosodan aikana käytössä oli sotakoiria ja sotilailla oli rintamalla ja sen takana töpinässä mukanaan metsästyskoiria. Koiranjalostukselle sota merkitsi kuitenkin uutta, suurta takaiskua – vaikka valloitetussa Petroskoissa järjestettiinkin koiranäyttely. Sodan aikana myös menetettiin Suomenlahden saarien ainutlaatuinen hyljekoirakanta.
1950-luvulla taloudelliset olot alkoivat kohentua ja koiraharrastus elpyä. Koe- ja näyttelytoiminta pääsi hiljalleen vauhtiin. Uusien rotujen tuominen Suomeen vauhdittui kun suomen- ja ruotsinkieliset kenneljärjestöt yhdistyivät Suomen Kennelliitoksi 1962.
Tunnettu koiramies, presidentti Urho Kekkonen seuraa tottelevaisuuskoetta Helsingin Messuhallin kansainvälisessä koiranäyttelyssä 18. marraskuuta vuonna 1973. (Kuva: Lehtikuva)
1960-luvulla Kennelliiton vuosittain rekisteröimien pentujen määrä ylitti jo 10 000 ja vuonna 1975 päästiin jo 35 000:een pentuun. Suosituin rotu oli suomenajokoira käytännössä 50 vuotta yhteen menoon.
Viisipäiväinen työviikko oli valtava piristysruiske näyttelyille ja kokeille. 1980-luvulle tultaessa puhdasrotuiset olivat jo Suomen koirapopulaatiossa enemmistönä. Kennelliiton jäsenmäärä ylitti 80-luvun puolivälissä 50 000 ja 90-luvulla jo 100 000.
Raivotaudin lyhyt vierailu maassamme vuonna 1988 avasi rajat Keski-Eurooppaan, mikä oli seuraava suuri sysäys koiraharrastuksen kasvulle. Seura- ja harrastuskoirat olivat jo selvä enemmistö, metsästyskoirat vähemmistö. Suurimmat koiraikäluokat syntyivät 1990-luvun laman aikana, kunnes nekin ennätykset lyötiin 2000- ja 2010-lukujen taitteessa.
Kun Suomi tänään juhlii satavuotissyntymäpäiväänsä, Suomen Kennelliitossa on lähes 150 000 jäsentä. Koe- ja näyttelykäyntejä kertyy vuodessa yhteensä yli 300 000. Pentuja syntyy lähes 50 000 vuodessa ja Suomessa on koiria jopa 800 000, niistä puhdasrotuisia noin 70 prosenttia.
Suomalaista demokratiaa, hyvinvointiyhteiskuntaa ja koulutusjärjestelmää pidetään maailman parhaina. Suomessa on myös maailman laajin koiraharrastus – suomalaiset elävät hyvää elämää koiriensa kanssa!
