Laki uudistui ja kasvattajien asenteet muuttuvat myös
Kampanja ”Älä osta lyhytkuonoista koiraa” on saanut Hollannissa paljon näkyvyyttä. Lyhyt kuono kuuluu hintaan, sanotaan julisteessa ja korvalapussa lukee Aina tukkoinen. Kuva on Amsterdamista. (Kuva: Maarten Nauw )
Julkaistu Koiramme-lehdessä 7–8/2024:
Uusi eläinten hyvinvointilaki on ollut voimassa puolisen vuotta. Millaisena koirankasvattajat näkevät rotunsa ja kasvattamisen tulevaisuuden? Koetaanko lain vaatimukset vaikeiksi toteuttaa käytännössä?
Eläinten hyvinvointilain pykälässä 25 sanotaan muun muassa: ”Eläinjalostuksella tulee pyrkiä elinvoimaisten, toimintakykyisten ja terveiden eläinten tuottamiseen. Eläintä ei saa käyttää jalostukseen, jos käytettävä jalostusyhdistelmä aiheuttaa todennäköisesti jälkeläiselle sellaisia sairauksia tai muita ominaisuuksia, joista aiheutuu merkittävää haittaa tämän hyvinvoinnille”.
Hollannissa on määrätty useiden tuhansien eurojen sakkoja kasvattajille sikäläisen eläinten hyvinvointilain rikkomisesta. Sakkoja ovat saaneet niin persialaiskissojen kuin englanninbulldoggien, mopsien ja shar peiden kasvattajat. Lienee ajan kysymys, milloin vastaavia tuomioita tullaan jakamaan muissakin maissa.
Valvonta ontuu
Hollannissa vuoden 2023 alusta voimaan tullut laki on jyrkkä ja sanelee selvästi, kuinka pitkä esimerkiksi koiran kuonon tulee olla.
Kasvattajien valvonta kuuluu elintarvike- ja kuluttajatuoteturvallisuusviranomaiselle (NVWA), mutta koska heillä eivät resurssit riitä, toimeen on ryhtynyt Dier&Recht-järjestö (suom. eläimet ja laki).
Dier&Recht koostuu ryhmästä lakimiehiä, eläinlääkäreitä, tutkijoita ja poliittisia virkamiehiä. Se perustaa kampanjansa tieteellisiin raportteihin ja kerää tietoa mm. eläinlääkäreiltä. Se tekee täytäntöönpanopyyntöjä NVWA:lle. Järjestön verkkosivuilla sanotaan: ”Täytäntöönpanopyynnöillä pakotamme tarkastuspalvelun ryhtymään toimiin roistokasvattajia vastaan. Lahjoituksen avulla voit auttaa meitä jatkamaan tätä tärkeää työtä.”
Jalostusasetusta odotetaan
Koiranpennun ostoa suunnittelevat alkavat olla valveutuneita ja osaavat vaatia pennun vanhemmilta esimerkiksi tiettyjä terveystuloksia. Mikäli hankittu koira ei osoittaudukaan aivan ykköslaatuiseksi, haetaan yhä matalammalla kynnyksellä kasvattajalta korvauksia.
Merja Sorsa aloitti koirankasvatuksen vuonna 1986 dobermanneilla. – Ensimmäinen shar pei -pentueeni syntyi vuonna 2003. Lisäksi olen kasvattanut kiinanharjakoiria, kultaisianoutajia ja vehnäterriereitä muutaman pentueen. Ranskanbulldoggien kanssa lopetin eettisistä syistä vuonna 2016, kertoo Sorsa, jonka kennelnimi on Secret Line’s.
– Kun on kasvattanut yli 20 vuotta rotua, joka on aikoinaan ollut maahantuontikiellossa, niin näitä asioita on joutunut jo aiemmin miettimään. Nimittäin ennen kuin Suomi liittyi Euroopan unioniin, ei shar peitä saanut ulkomuotonsa vuoksi edes tuoda maahan, Merja Sorsa tarkentaa.
Enimmäkseen cavalier kingcharlesinspanieleita kasvattava Kirsti Määttänen odottaa lakiin tarkentavia asetuksia. – En ole osannut oikeusjuttuja vielä pelätä. Stressiä on riittämiin muutenkin koirankasvatuksessa, hän tuumii.
– Oletan, että lain asetuksiin tulee rajoitteita koskien siitokseen käytettäviä koiria. Kun sellaisia tulee, aion toki toimia sitten niiden määräysten mukaan.
Määttänen on kasvattanut koiria 50 vuotta kennelnimellä Panda’s. – Ensimmäinen pentueeni syntyi vuonna 1974, rotu oli cockerspanieli. Ensimmäiset cavalierpentuni syntyivät vuonna 1983.
Asenteet ovat muuttuneet rajusti
– Maailma on muuttunut niin paljon, että sitä on vaikea edes ymmärtää, päivittelee Kirsti Määttänen. Hän teki päivätyönsä pieneläinhoitajana eläinlääkäriasemalla, joten hän ehti nähdä alan mullistuksen monelta kantilta.
– Kun aloitin koirankasvatuksen 50 vuotta sitten, ei ollut Pevisa-ohjelmia (Kennelliiton perinnöllisten sairauksien ja vikojen vastustamisohjelma) eikä virallisia terveystutkimuksia. Koiria ei tunnistusmerkitty. Asenne koirien terveyteen ja esimerkiksi sukusiitokseen oli aivan toinen kuin nyt, Määttänen sanoo.
– Samalla oma ajatusmaailmani on muuttunut paljon. Rodussamme on aloitettu roturisteytysprojekti, jolle toivotan kovasti onnea! Joitakin vuosia sitten olisin suhtautunut asiaan hyvin negatiivisesti, Määttänen tunnustaa.
Merja Sorsa hieman kyseenalaistaa liian yksipuolisia jalostusvalintoja. – Maailma on mennyt enemmän siihen suuntaan, että koiria jalostetaan pelkillä tuloksilla kuten terveystutkimukset, geenitestit jne.
– Tämän olen nähnyt esimerkiksi dobermanneilla. Kun jalostus perustuu lähes pelkästään johonkin geenitestiin, niin siinä voi mennä koko rotu pesuveden mukana. Etenkin, jos testi myöhemmin todetaan toimimattomaksi. Dobermanneissa tarkoitan rodun sydänongelmia, Sorsa lisää.
Se siunattu some…
– Some- ja nettimaailma on tehnyt sen, että joka ikinen – jopa koirista mitään tietämätön – ihminen tuntuu olevan asiantuntija koiranjalostuksessa, Merja Sorsa huokaa.
– Osa muutoksista on hyviä, mutta huonoja lieveilmiöitä on kieltämättä seurannut mukana. Koiranjalostusta ei katsota enää niin kokonaisuutena. Minusta poikkeuslupien saanti pitäisi olla helpompaa. Nyt voimme menettää paljon tiukkojen Pevisa-ehtojen sulkiessa pois jalostuksesta sellaisia koiria, joilla olisi annettavaa ainakin lukumääräisesti pienelle rodulle. Se kasvattaisi myös rodun geenipoolia, Sorsa arvelee.
– Omassa rodussani katson, että pitkäikäiset koirat olisivat ehdottoman tärkeitä jalostuksessa. Nyt kuitenkin näiden käyttö on mahdotonta usein pelkän markkerin testin takia. Sen ymmärtäisin, jos kyseessä olisi oikea geenitesti.
Markkeri tarkoittaa varsinaisen mutaation lähellä olevaa DNA-kohtaa. Testi testaa tätä kohtaa, eikä ole aivan yhtä varma kuin jos testattaisiin varsinaista mutaatiota.
– Hyvänä puolena on, että netin syövereistä löytää usein hyvää tietoa omasta rodusta, Merja Sorsa kiittää.
Samaa mieltä on Kirsti Määttänen: – Nykyisin tieto, kuten koirien terveystulokset löytyvät helposti. Se on erinomainen asia. Toisaalta varsinkin sosiaalisessa mediassa huudellaan ruudun takaa ilkeyksiä ja niin sanottuja totuuksia. Se on usein ahdistavaa, Määttänen myöntää.
Kasvattajien yhteistyö rakoilee
Mopseja kennelnimellä Xeriex’s kasvattava Leila Mytty sai ensimmäisen oman koiransa vuonna 1969. Se oli punainen cockerspanieli, yksi samanrotuinen löytyy häneltä yhä. Leilalla on mopsien lisäksi yksi mastiffi.
– Pari vuotta myöhemmin menin töihin kenneliin. Siellä oli suursnautsereita, cockereita ja cavaliereja. Ensimmäinen kasvattamani pentue syntyi 1981, rotu oli cavalier. Ensimmäisen mopsipentueeni kasvatin vuonna 2004.
– Noista ajoista on paljon muuttunut. Hyviä muutoksia ovat esimerkiksi typistämiskielto ja koirien kohtelu. Koirien pitopaikat ja olosuhteet ovat parantuneet huomattavasti, Mytty luettelee.
– Tosin nykyään ääritapauksissa koira on saanut perheessä lapsen aseman. Se voi joissakin roduissa vaikuttaa negatiivisesti koiran käyttäytymiseen.
– Ennen kasvattajien yhteistyö oli paljon tiiviimpää. Näyttelykehän laidalla saatettiin pitää ns. jalostuspalaveri. Tiedon hakeminen oli hankalampaa ja aikaa vievää, nykyään tietoa saa helposti myös ulkomaisista koirista. Minusta kasvattajat ovat tänään jalostusvalintojensa kanssa enemmän omissa oloissaan ja yleinen kanssakäyminen on vähentynyt, Mytty suree.
Vaaditaanko kasvattajilta jo liikaa?
Kirsti Määttänen uskoo, että kaikki koirankasvattajat pyrkivät kasvattamaan terveitä koiria.
– Se on itselleni ainakin ykkösprioriteetti. Mikään ei ole kasvattajan kannalta niin kamalaa kuin sairas kasvatti! Näyttelymenestys tai muu sellainen on aivan toissijaista, terveys ja luonne tulevat ensimmäisenä, Määttänen vakuuttaa.
Merja Sorsa arvelee, että koirien hyvinvointi on Suomessa hyvällä tolalla. – Toisin kuin monissa muissa EU-maissa, puhumattakaan muusta maailmasta. Hyvinvointivaatimukset saisivat olla samankaltaiset vähintään kaikissa EU-maissa.
– Koiranjalostus ei ole sarjatuotantoa. Varmasti jokainen kunnianhimoinen kasvattaja pyrkii parhaaseen mahdolliseen tulokseen tuottaakseen terveitä yksilöitä. Koska kyseessä ovat elävät olennot, ei aina riitä sekään, että jalostaa vain terveillä koirilla.
– Moni muukin asia kuin vain kasvattajan valinnat vaikuttavat siihen, millainen pennusta tulee. Kuten pennun kasvuolosuhteet, joskus pelkkä tuurikin. Piilevät sairaudet pompsahtavat usein kasvattajallekin yllätyksinä ja jopa useiden sukupolvien takaa, Sorsa tietää.
– Kasvattajien jalostusvalintoja ohjaillaan niin paljon esimerkiksi Pevisa-säännöillä, että joskus vaatimukset kilpailevat rodunomaisuuden kanssa. Lisäksi tuntuu kohtuuttomalle, ettei ulkomailla ole mitään rajoituksia jalostuskäytölle, kun toisaalta Suomessa esimerkiksi vanha koira sulkeutuu pois jalostuksesta jonkin testituloksen takia, joka ei kerro mitään vaikkapa pitkäikäisyydestä.
– Eri rotujen kasvattajat ovat kovin eriarvoisessa asemassa siinä, että toisilta roduilta vaaditaan paljon erilaisia tutkimustuloksia jalostuskäyttöä varten ja toisilta ei mitään. Ihmeellisintä on se, että on vielä olemassa ns. terveitä rotuja, joita ei kuitenkaan tarvitse tutkituttaa terveiksi! Kuitenkin nämä rodut ovat usein niitä, jotka ovat sitten kovinkin sairaita, kun asiaa ryhdytään tutkimaan, Merja Sorsa pohtii.
Leila Mytyn mielestä kasvattajilta vaaditaan hyvin paljon: – Ostaja haluaa terveen ja virheettömän koiran, verottaja haluaa omansa antamatta juurikaan mahdollisuutta vähentää menoja, jotka liittyvät koiriin ja kasvatustyöhön.
Eläinlääkärille ilmoitusvelvollisuus
Ruokaviraston verkkosivuilla kerrotaan koirien pitoa koskevista uusista vaatimuksista 1.1.2024 alkaen: ”Siitä, millaisia eläimiä ei saa käyttää jalostukseen, tullaan antamaan tarkempia säännöksiä erillisellä asetuksella.
Eläinlääkärinammatin harjoittamisesta annetussa laissa on säädetty eläinlääkäreille tuleva ilmoitusvelvollisuus koirilla diagnosoimistaan jalostuskäyttöä rajoittavista vioista ja sairauksista. Ilmoitukset tullaan tekemään Ruokaviraston ylläpitämään koirarekisteriin.”
Koiranjalostuksen tervehdyttämisen kannalta ristiriitaista tässä on se, ettei Ruokaviraston rekisteri ainakaan toistaiseksi ole julkinen.
Vaikeuskerrointa lisää sekin, etteivät kaikki rodut vieläkään ole mukana Pevisassa. Jos kuvauttaa lonkat koiralta, jonka rodulta kuvausta ei jalostuskäyttöä varten vaadita ja sillä olisi E-lonkat, on koira Kennelliiton yleisen jalostusstrategian myötä jalostuskiellossa. Mutta tieto E-lonkista ei välity nykyään minnekään, ellei koiranomistaja itse sitä julkista.
On kasvattajia, jotka julkaisevat koiriensa kaikki epävirallisetkin terveystulokset. Sitten on aina kasvattajia, jotka eivät kerro mistään koiriensa vioista tai sairauksista.
Kirsti Määttänen painottaa, että hänen mielestään on vain hyvä, että asenne eläinten hyvinvointiin on muuttunut. – Minusta on hienoa, että myös epäviralliset terveystulokset tulevat näkyviin johonkin tietokantaan.
Merja Sorsa taas on sitä mieltä, että koiranomistaja omistaa koiransa tutkimustulokset. – Joten niiden julkistaminen tai julkistamatta jättäminen pitäisi olla koiranomistajan oikeus.
– Tietenkin on hyvä, jos kaikki epävirallisetkin tulokset olisivat julkisia. Kasvatinomistajia on todella vaikea motivoida Pevisa-tutkimuksiin, koska ne ovat kalliita ja se ei useinkaan tuo mitään lisäarvoa yksittäisen koiran omistajalle. Rodussamme tutkitaan yleensä vain mahdolliset tulevat jalostusyksilöt ja lisäksi ne, jotka tavalla tai toisella oireilevat. Hyvä olisi, jos viranomaistaho ylläpitäisi näitä rekistereitä, aprikoi Merja Sorsa.
Missä mennään?
– Sydämen läppävika on cavalierien yleisin kuolinsyy, sanoo Kirsti Määttänen.
– Rotu sai paljon negatiivista julkisuutta syringomyelian vuoksi, siitä puhutaan paljon ja ihan aiheesta. Ei syringoa tietenkään saa vähätellä, mutta minusta sydän on suurin ongelma. Rotumme kuuluu Pevisaan sydämen, silmien ja polvien osalta. Vuoden 2025 alusta alkaen kaikki koirat on myös MRI-kuvattava. MRI on magneettikuvaus syringomyelian varalta.
– Minä olen MRI-kuvauttanut koiriani siitä asti, kun kuvaukset aloitettiin. Nykyisin kaikki omat siitoskoirani ovat kuvattuja ja tulokset vaikuttavat jalostusvalintoihini. Sydämien suhteen tulee ottaa huomioon koirat kunkin siitoskoiran taustalla, koska sydämet ovat useimmiten kunnossa vielä aktiivisessa siitosiässä.
– Mielestäni kaikkia liioiteltuja piirteitä tulisi välttää. Cavaliereissa pään ei tule olla liian lyhytkuonoinen eikä -kalloinen. Se altistaa syringon lisäksi hengitysongelmille. Brakyrotua emme tästä halua! Useimmilla pienillä roduilla huonot hampaat ovat suuri ja omistajalle kustannuksia aiheuttava ongelma, Määttänen tietää.
Leila Mytty sanoo, että mopsi on mainettaan terveempi rotu. – Aika harva tuntemistani kasvattajista puhuu rodun ongelmista. Mopseilla niitä ovat silmissä keratiitti, entropium ja ylimääräiset ripset. Lisäksi on hengitysongelmia, joita aiheuttavat pehmyt kitalaki sekä ahtaat hengitystiehyet. Rotu on Pevisassa, molemmilta vanhemmilta vaaditaan hyväksytty BOAS-testi (kävely-/rasitustesti) sekä silmä- ja polvilausunto.
Merja Sorsa pahoittelee, etteivät hänen rodussaan kasvattajat käy keskustelua negatiivisista asioista. – Ulkomaalaiset kasvattajat eivät juurikaan puhu koiriensa ongelmista. Shar pein terveysongelmat liittyvät pääsääntöisesti allergioihin ja syöpäsairauksiin. Yli 20 vuoden aikana rotu on mennyt terveyden osalta huomattavasti parempaan suuntaan. Muun muassa koirien keski-ikä on noussut olennaisesti, ja munuais- sekä maksasairaudet ovat huomattavasti vähentyneet.
– Jalostusvalinnat ovat ensiarvoisen tärkeitä terveysongelmien vähentämisessä, Sorsa painottaa.
Pysytellään mukana
– Ajoittain, oikeastaan aika useinkin mietin koko koiraharrastuksen mielekkyyttä. Pikkuhiljaa aion vähentää kasvatusta eikä ole kovin kaukana sekään vaihe, että lopetan jo ikänikin takia, arvelee Kirsti Määttänen.
Merja Sorsa sanoo pyrkivänsä pysymään mukana muuttuvassa koiramaailmassa parhaansa mukaan. – Kaikki uusi ei ole se, joka saisi harkitsemaan kasvatuksen lopettamista tai vähentämistä. Lähinnä mietteet vähentämisestä liittyvät henkilökohtaisiin syihin.
– Tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa tuntuu välillä, että on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin koirien elämänlaatuun huomion kiinnittäminen. Ihmiset, jotka ovat aina pitäneet koiransa hyvin pitävät ne edelleen siten ja ne, jotka eivät, niin heitä ei varmasti paljon hetkauta hyvinvointivaatimukset, toteaa Merja Sorsa.
