Suomi harppoo roturisteytysten edelläkävijäksi
Kromfohrländerien suomalainen risteytysprojekti on jo yli 10-vuotias. Risteytysländerit ovat ulkonäöltään kirjavaa porukkaa, mikä on ensimmäisissä risteytyssukupolvissa odotettua. Sopivimmat valitaan jatkojalostukseen. Näyttelyvoittojakin on jo tullut. Kuvien koirat osallistuivat keväällä rotujärjestön järjestämään jalostustarkastukseen. (Kuva: Tapio Eerola)
Julkaistu heinäkuussa Koiramme-lehdessä 7–8/2023:
Kennelliitto teki kesäkuussa päätöksiä, jotka nostavat Suomen kertaheitolla roturisteytysten kärkimaaksi. Suomi on jo aiemmin ollut rohkea päänavaaja risteytyskokeiluissa. Nyt risteytyksiä varten perustettiin oma erillisrekisteri, joka mahdollistaa yhä laajemmat kokeilut. Ensi kertaa maailmassa kahdelle yleiselle rodulle hyväksyttiin risteytysohjelmat.
Roturisteysten tarpeellisuus on koiranjalostuksessa tiedetty ja tunnustettu jo pitkään. Jokseenkin kaikki rodut on luotu ja vakiinnutettu sukusiitoksella, joka vahvistaa toivottuja ominaisuuksia, mutta myös kaventaa perimän vaihtelua. Geneettisen monimuotoisuuden vähyys on johtanut perinnöllisten sairauksien ja vikojen runsastumiseen.
Etenkin brakykefaalisissa, lyhytkalloisissa ja -kuonoisissa roduissa on vakiinnutettu ulkomuotopiirteitä, jotka ovat koiran hyvinvoinnille haitallisia. Näiden rotujen monet yksilöt eivät esimerkiksi pysty hengittämään kunnolla.
Risteytyksillä sukusiitosta ja sen haittoja pystytään purkamaan, mutta koiramaailman konservatiivisuus on vuosikymmeniä merkittävästi hidastanut risteytysten käyttöönottoa. Puhdasrotuisuutta on puolustettu kuin aatetta, rodunjalostuksen kulmakivenä jota ei sovi kyseenalaistaa. Samalla on unohtunut, että sata vuotta sitten nykyisiä rotuja luotaessa risteytyskokeiluja tehtiin varsin yleisesti.
Suomessa 25 vuoden kokemus
Uuden ajan roturisteytyskokeilut alkoivat – missäpäs muualla kuin – Suomessa vuonna 1997. Kaksi kasvattajaa, Pirjo Porenne ja Minna Leppänen olivat turhautuneet vähälukuisen rotunsa pinserin jalostuspohjan kapeuteen ja siitä seuranneisiin terveys- ja rakennehaittoihin. He hakivat Suomen Kennelliitolta poikkeuslupaa risteyttää pinseri ja snautseri, serkusrodut. Ensi kerralla vuonna 1990 lupaa ei vielä saatu, mutta toisella yrittämällä saatiin.
Syksyllä 1997 syntyi kaksi urospentua ja seuraava risteytyspentue keväällä 1998. Koiramme-lehden juttu oli otsikoitu: ”Uusia tuulia koiranjalostuksessa, pinseri astui snautserin – Kennelliiton luvalla!”
Risteytysten pää oli saatu auki. Ensimmäisen polven risteytyspinseri Yarracitta Oiolenkaunokki eli 16-vuotiaaksi ja sai näyttelystä kakkospalkinnon (nykyinen erittäin hyvä, EH). Sen pennuista yksi voitti sertin. Oiolenkaunokin toisen polven jälkeläisissä oli jo neljä muotovaliota. Oiolenkaunokin tyttären tyttären tytär Yarracitta Dhalma Pilccunen on CIB, kansainvälinen muotovalio. Ympyrä on sulkeutunut, eikä kukaan pysty näkemään tämän jutun yhteydessä julkaistavan kuvan kauniista pinseristä merkkejä sekarotuisuudesta.
– Tulokset tästä ensimmäisestä risteytysprojektista ovat olleet hyviä. Risteytyslinjoissa on vähemmän rokotuskomplikaatioita. Myös kaihia on vähemmän, vaikka tietysti risteytysten hyödyt alkavat vähitellen laimentua mitä pidemmälle sukupolvissa mennään, sanoo jalostusasiantuntija, tohtori Katariina Mäki.
Kiinnostus herännyt useissa roduissa
Risteytykset eivät ole Suomessa jääneet ensimmäiseen kokeiluun. Barbetrotua on vahvistettu risteytyksillä espanjanvesikoiraan ja pont-audemerinspanieliin. Brasilianterriereissä on käytetty kerran risteytystä tanskalais-ruotsalaisen pihakoiran kanssa. Kooikerhondjen risteytyksissä on käytetty kahta eri rotua, metsästyslinjaista cockerspanielia ja phalenea.
Erityisen kunnianhimoinen ja pitkäjänteinen on ollut vuonna 2012 aloitettu kromfohrländerin roturisteytysprojekti, jossa on käytetty keskikokoista villakoiraa, tiibetinterrieriä ja parson russellinterrieriä. Etenkin parsontaustaiset kromfohrländerit ovat menestyneet näyttelyissä huikean hyvin. Rodun piirissä on suhtauduttu risteytyksiin pääsääntöisesti positiivisen uteliaasti ja harvinainen rotu on saanut risteytysten myötä selvästikin uutta tuulta purjeisiinsa.
– Monessa rodussa on havahduttu viime vuosina roturisteytyksen tuomiin mahdollisuuksiin. Uusia kiinnostuneita yhteydenottoja tulee tasaisesti Kennelliiton jalostustieteelliselle toimikunnalle, kertoo toimikunnan puheenjohtaja Kirsi Sainio.
Erillinen, FCI:n ulkopuolinen risteytysrekisteri
Vaikka ulkomaillakin on tehty muutamia risteytyskokeiluja, eri rotujen kotimaiden nihkeys risteytyksiä kohtaan on koettu hidasteeksi, jopa esteeksi. Suomen Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta on puntaroinut tätä pulmaa pitkään. Lopulta toimikunnassa tultiin siihen tulokseen, että erillinen, FCI-rekisterien ulkopuolinen suomalainen rekisteri on sujuvin ja toimivin väylä risteytyskokeiluille.
Kennelliiton hallitus päättikin kesäkuussa perustaa erillisen roturisteytysrekisterin, johon risteytysjälkeläiset jatkossa rekisteröidään. FCI:n ulkopuolinen rekisteri mahdollistaa Suomessa risteytykset roduissa, joissa risteytyksiä ei muualla tehdä.
Roturisteytyksen ensimmäisen sukupolven (F1) jälkeläiset rekisteröidään aina roturisteytysrekisteriin. Seuraavissa sukupolvissa voidaan koiria tai pentueita siirtää anomuksen perusteella Kennelliiton ER-rekisteriin. ER-rekisteri on erikoisrekisteri rotukoirille, jotka eivät täytä varsinaisen rotukoirarekisterin (FI-rekisteri) ehtoja. Kun koirilla on kolme sukupolvea ER-rekisteröityjä koiria, rekisteröidään jälkeläiset suoraan FI-rekisteriin.
Uusi risteytysrekisteri ei koske aiemmista risteytysprojekteista syntyneitä koiria. Ne rekisteröidään vanhoilla ehdoilla. Roturisteytysrekisteriin viedään koirat, jotka ovat syntyneet rekisterin käyttöönoton jälkeen.
Risteytysrekisteriin kirjattavat koirat tulevat saamaan oikeuden kilpailla näyttelyissä kansallisella tasolla Suomessa, mutta ei kansainvälisellä tasolla. Risteytyskoirille voidaan harkinnan mukaan anoa erillinen luokka rotujen erikoisnäyttelyihin.
Erillinen risteytysrekisteri saattaa osoittautua kullanarvoiseksi siinäkin mielessä, että ensi vuodenvaihteessa starttaava uusi eläinten hyvinvointilaki edellyttää laajaa keinovalikoimaa koiranjalostuksen tervehdyttämisessä. Lain tulkintaa varten valmistellaan jalostusasetusta, joka tulee pohjautumaan valtion tilaamiin Luonnonvarakeskuksen jalostusselontekoihin. Niissä alleviivataan risteytysten välttämättömyyttä. On hyvä, että Kennelliitolla on risteytysrekisteri valmiina, kun valtiovalta edellyttää koiranjalostukselta aiempaa huomattavasti laajempaa risteytysten käyttöä.
Cavalier ja ranskanbulldoggi risteytysprojektiin
Tähän asti roturisteytyksiä on käytetty melko harvinaisissa roduissa, joissa geenipooli on erittäin kapea. Suomen Kennelliiton hallitus otti kuitenkin kesäkuun kokouksessaan kerralla pitkän harppauksen, suorastaan loikan risteytysten kärkimaaksi. Hallitus näet päätti hyväksyä risteytysprojektit kahdessa rodussa, jotka kuuluvat maailmanlaajuisesti avain yleisimpiin. Tämä on koiramaailmassa ennenkuulumatonta, suorastaan ihme.
Hallitus hyväksyi esitykset risteytysten aloittamisesta ranskanbulldogeissa ja cavalier kingcharlesinpanieleissa. Cavalierien osalta Ruotsin Kennelliitto teki saman päätöksen samanaikaisesti.
Cavalierien ja ranskanbulldoggien risteytysprojektit on valmisteltu huolella rotujärjestöissä. Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan roturisteytysryhmä kävi esitykset läpi ennen niiden tuomista Kennelliiton hallituksen käsittelyyn.
– On hienoa, että Cavalier kingcharlesinspanieliyhdistys ja Ranskanbulldoggiyhdistys ovat paneutuneet asiaan, ja valmiita käynnistämään nämä projektit. Niitä taatusti seurataan tiiviisti kansainvälisesti, hehkuttaa Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtaja Kirsi Sainio.
– Risteytyshakemusta varten tarvitaan rodun kotimaan lausunto, mutta sen ei tarvitse olla puoltava, kertoo Sainio. Suomen Kennelliitto on ohjeistanut, miten roturisteytysprojektia anotaan, ja miten projektisuunnitelma tehdään.
Cavalierille useita vaihtoehtoja
Cavalier kingcharlesinspanieli ylsi Suomessa parhaimmillaan kymmenen suosituimman rodun listalle. Rodun penturekisteröinnit ovat viime vuosina laskeneet.
Cavalierien suurimmat terveysongelmat ovat sydämen läppävika ja syringomyelia, jotka voivat heikentää koiran elämänlaatua merkittävästi ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Suomessa on jo vuosien ajan pyritty parantamaan rodun terveystilannetta jalostuskoirille pakollisilla sydäntutkimuksilla sekä magneettikuvauksilla.
Cavalierien risteytysroduiksi on valittu beagle, tiibetinterrieri, tanskalais-ruotsalainen pihakoira, papillon ja phalene sekä mahdollisesti keskikokoinen villakoira ja japaninpystykorva. Näiden rotujen katsotaan käyttäytymisen ja luonteen puolesta soveltuvan risteytysroduiksi, eikä niillä tiedetä olevan samoja terveysongelmia kuin cavalierilla. Tapauskohtaisesti harkitaan mitä terveystutkimuksia parituskumppanille tehdään. Risteytyspentueita on tarkoitus tehdä useita.
Liioiteltuja piirteitä pyritään vähentämään
Maailman yleisimpiin koirarotuihin kuuluvan ranskanbulldogin risteytysprojekti on erityisen mielenkiintoinen, sillä rodulla on vallitsevana geenimutaatio, joka antaa koiralle rotumääritelmän mukaisen brakykefaalisen ulkomuodon. Ensimmäisten risteytysten tulokset saattavat poiketa totutusta suurestikin, kun tämän geenin vaikutus purkautuu.
Ranskanbulldogin suurimmat terveysongelmat ovat brakykefaalinen hengitystieoireyhtymä BOAS ja selkäongelmat. Selkäongelmia aiheuttavat selän nikamamuutokset ja kromosomissa 12 sijaitseva ylimääräinen kopio FGF4-kasvutekijästä eli FGF4-retrogeeni. Se aiheuttaa välilevyjen varhaista rappeutumista ja kalkkeutumista.
Tavoitteena risteytysprojektissa on rodun terveystilanteen parantaminen ja liioiteltujen ulkomuotopiirteiden vähentäminen. Partneriroduiksi on rotujärjestössä suunniteltu amerikanstaffordshirenterrieriä, jackrussellinterrieriä, mittelspitziä sekä papillonia. Kennelliiton risteytystyöryhmä ehdottaa lisäksi tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa sekä staffordshirenbullterrieriä.
