Valjakon viemää
Jäisen sää vuoksi asiakkaita ei tänään päästetä ohjastajan paikalle. Valjakkoja ohjastavat Bearhillin työntekijät. Valjakkoja vetää yhdeksän huskya. (Kuva Karoliina Paatos)
Talvimatkailukausi lähestyy loppuaan pääsiäisenä. Kuluvalla kaudella tutustuimme rovaniemeläisen huskysafarin arkeen. Yrittäjä Valentijn Beetsille kaikki 120 koiraa ovat kuin yhtiökumppaneita, jotka hän tuntee nimeltä. Valjakon kyytiin istahtaneessa matkaajassa koirat herättävät alkukantaisia tunteita.
Neljä rekikoiravaljakkoa seisoo lanssi- eli lastauspaikalla lähtövalmiina. Jokaisessa valjakossa on yhdeksän koiraa. Hännät heiluvat vinhasti, haukku on kova. Joko kohta päästään matkaan?
Ranskalainen Bastien Beresina astelee ensimmäisen valjakon luo ja tervehtii koiria. Sitten hän hyppää koirien perässä odottavaan puiseen rekeen. Se on kiinnitetty tolppaan oranssilla köydellä.
Alkamassa on koiravaljakkoretki, ja Beresina toimii valjakon ohjastajana eli musherina. Hän määrää pian starttaavan rekiretken tahdin.
– Laar, hän käskee koiria kuuluvalla äänellä. Se tarkoittaa valmiina.
Beresina irrottaa köyden ja antaa koirille lähtökäskyn: Go!
Haukku lakkaa saman tien, ja koirat säntäävät matkaan. Nyt mennään eikä haukuta!
Bastien Beresina ruokkii koirat tauolla. Kaikki valjakon koirat ehtivät saada hänen huomionsa. (Kuva Karoliina Paatos)
Elämyksiä ympäri vuoden
Beresina työskentelee koiravaljakkojen kanssa rovaniemeläisellä Bearhill Husky -tilalla metsän keskellä Sinetässä, puolen tunnin ajomatkan päässä Rovaniemen keskustasta. Yritys tarjoaa koiravaljakkoretkiä ja muita rekikoiraelämyksiä matkailijoille ympäri vuoden toukokuuta lukuun ottamatta.
Huskytilan perusti hollantilainen Valentijn Beets vaimonsa Veronika Butinovan kanssa. He on toimineet huskysafariyrittäjinä Sinetässä vuodesta 2016.
– Saimme silloin ostettua tämän tontin. Täällä ei ollut muuta kuin maata, Beets taustoittaa.
Nyt Bearhillissä asustaa noin 120 Beetsin ja Butinovan yrityksen, Kontiovaara Husky Oy:n, rekikoiraa. Lisäksi alueella toimii kolme alihankkijaa. Kaikkiaan koiria on noin 250.
– Bearhill yhdistää saman katon alle useita kenneleitä. Työskentelemme yhdessä ja jaamme yhteiset arvot, Beets kertoo.
Bearhillin koirat ovat alaskanhuskeja. Ne eivät ole puhdasrotuisia rekikoiria, kuten siperianhuskyt, vaan ne ovat koiratyyppi, joka on jalostettu vetämään rekeä. Valentijn Beetsin mukaan niiden jalostus on tarkkaa ja suunnitelmallista työtä ja koirien sukulinjat tunnetaan pitkälle taaksepäin.
Hännät heiluvat vinhasti, haukku on kova. Joko kohta päästään matkaan?
Siksi Beetsiä harmittaa, ettei alaskanhusky ole Suomessa virallinen rotu. Esimerkiksi Kanadassa ja Alaskassa muutamilla virastoilla ja eläinlääkäriasemilla on rekistereissään sille oma kategoria.
Phoebe (vas.) ja Solo tauolla. Tauolla koirat käyttäytyvät rauhallisesti. Vasta kun retki on alkamassa, ne alkavat hypähdellä ja haukkua. (Kuva Karoliina Paatos)
– Kukaan ei tiedä tarkkaan, kuinka paljon Suomessa on alaskanhuskeja. Tämä on surullista, koska rekisteri perustuu itse ilmoitettuun tunnistautumiseen, ja eläinten hyvinvointistandardeja voitaisiin valvoa paremmin, jos eläinlääkärit tietäisivät, kuinka paljon koiria Lapissa on.
Stressiä säästä
Pari päivää aikaisemmin Rovaniemellä on vihmonut vettä ja lämpötila on kohonnut pitkän pakkaskauden jälkeen plussan puolelle. Tänään mittari kuitenkin näyttää 13 pakkasastetta ja maassa on uutta lunta.
Keli on haasteellinen, sillä vastasataneen lumen alla on petollista jäätä. Siksi asiakkaita ei päästetä tänään ohjastamaan rekiä. Ohjastajina toimivat Bearhillin työntekijät.
– Turvallisuuden vuoksi, Valentijn Beets painottaa.
Sää aiheuttaa rekikoirayrittäjälle usein harmaita hiuksia. Erityisen haastavaa aikaa on alkutalvi, jolloin kelit vaihtelevat arvaamattomasti, eikä koskaan voi olla varma, saadaanko lunta vai ei.
Beets sanoo sään stressaavan häntä niin paljon, että aina alkutalvesta hän kärsii traumaperäisestä stressihäiriöstä.
– Jos lunta ei ole, asiakkaat saattavat perua vierailun ja me joudumme palauttamaan rahat, hän kertoo.
Toiminnan tasapainottamiseksi Bearhilliin on hankittu pyörillä kulkevia vetokärryjä, joita voidaan käyttää valjakkoretkillä rekien sijasta. Niiden ansiosta yritys on voinut laajentaa aktiviteettitarjontaansa myös talvikauden ulkopuolelle.
– Pahinta on liukkaus. Sen takia saatamme joutua perumaan retket kokonaan.
Lieksasta Rovaniemelle
Valentijn Beets ryhtyi huskysafariyrittäjäksi vuonna 2003. Hän oli saapunut Suomeen viisi vuotta aiemmin ja opiskellut eräoppaaksi Kurun metsäoppilaitoksessa sekä rekikoiraoppaaksi Taivalkoskella.
Opintojen aikana hän oli tutustunut nykyiseen vaimoonsa. He olivat perustaneet perheen ja muuttaneet asumaan Lieksaan. Siellä heidän oli tarkoitus järjestää pitkiä koiravaljakkosafareita.
– Lunta ei kuitenkaan koskaan ollut riittävästi, emmekä saaneet sitä toimimaan, Beets kertoo.
Sitten Beetsiä koirineen kysyttiin yhdeksi talvikuukaudeksi Rovaniemelle alihankintahommiin. Hän päätti kokeilla ja tykästyi Rovaniemeen.
Kävi ilmi, että Rovaniemellä rekikoirille riitti enemmänkin töitä. Beets ja Butinova päättivät muuttaa sinne. Työ alihankkijana ei kuitenkaan tyydyttänyt miestä.
– Se ei tuntunut mielekkäältä, koska en alihankkijana pystynyt kehittämään toimintaa.
Beets halusi perustaa Rovaniemelle oman koiratarhan, Suomen moderneimman huskykennelin. Sopivaa paikkaa ei vain tahtonut löytyä millään.
– Vuodet 2013–2016 olivat meille vaikeaa ja raskasta aikaa. Pärjäsimme kyllä taloudellisesti, mutta emme olleet onnellisia. Sitten saimme mahdollisuuden ostaa tämän paikan.
Tärkeintä on koirien hyvinvointi
Kun Valentijn Beets ryhtyi koiravaljakkoyrittäjäksi, rekikoirien kohtelu oli hänen mielestään Suomessa huonolla tolalla. Vallalla oli utilitaristinen hyötyajattelu: koirista otettiin irti kaikki mitä saatiin. Kun koira ei enää palvellut tehtäväänsä, se saatettiin lopettaa.
Koirien huono kohtelu on noussut aika ajoin myös otsikoihin, ja media on kirjoittanut huskytilojen epäkohdista – eikä syyttä. Beets on halunnut uudistaa alaa ja tehdä toisin: tuoda alalle inhimillisempää asennetta ja otetta.
"Koirat tuovat yritykselle rahan ja myös niiden on hyödyttävä siitä jotenkin."
Beetsin mukaan koirat ovat hänelle ennen kaikkea yhtiökumppaneita, joiden hyvinvointi menee kaiken edelle. Hän kertoo, että Bearhillissä koirien hyvinvoinnista huolehditaan esimerkiksi tarjoamalla niille hieronta- ja fysioterapiapalveluja. Lisäksi koirien häkit ovat isoja, noin 24-neliöisiä, ja kaikki kopit ovat lämpöeristettyjä.
– Koirat tuovat yritykselle rahan ja myös niiden on hyödyttävä siitä jotenkin. Emme voi kohdella niitä miten tahansa, yrittäjä muistuttaa.
Kenneleihin panostaminen on ollut Bearhillin omistajille iso rahallinen investointi. Onneksi pankki on ollut suopea ja myöntänyt yritykselle lainaa. Huskytilan kokoa on myös kasvatettu maltillisesti pitkällä aikajänteellä.
– Jos koiria otetaan liian nopeasti liian paljon, seuraukset eivät ole hyvät. Toiminta ei pysy kestävällä pohjalla, Valentijn Beets sanoo.
Myös itse työn on oltava koirille mielekästä. Niiden pitää esimerkiksi päästä juoksemaan monipuolisia, vaihtelevia reittejä. Omistajan mukaan se pitää niiden mielen virkeänä.
– Meillä on reittejä 15–20 kilometriä. Oppaat saavat valita reitin, sillä emme myy retkiä kilometri- vaan aikaperusteisesti.
Nyt mennään! Koirien tassut joutuvat juostessa koville. Siniset töppöset suojaavat anturoita lumelta ja jäältä. (Kuva Karoliina Paatos)
Ytimessä ajovietti
Rekikoiran tärkein ominaisuus on ajovietti. Ilman sitä työstä ei tule yhtään mitään.
Ihmisten kanssa työskentely vaatii koiralta myös sosiaalisuutta. Valentijn Beetsin mukaan alaskanhuskyt ovat hyvin sosiaalisia eläimiä.
– Ne ovat yksinkertaisia, ystävällisiä koiria, jotka tulevat yleensä hyvin toimeen ihmisten kanssa.
Kaikki rekikoirat eivät kuitenkaan välttämättä sopeudu tehtäväänsä. Silloin niille täytyy etsiä uusi koti. Myös eläköityville koirille etsitään uusi sijoituspaikka. Syyskuusta 2024 syyskuuhun 2025 Bearhill sijoitti kennelin ulkopuolelle kaikkiaan 19 koiraa. Beetsin mukaan Bearhill on onnistunut koirien uudelleensijoittamisessa hyvin.
– Aloitamme kotien etsimisen hyvissä ajoin, emme odota viimeiseen hetkeen. Se parantaa todennäköisyyttä löytää uusi koti.
Tyypillisesti Bearhillin huskyt työskentelevät rekikoirina 5–7 vuotta. Sen jälkeen ne pääsevät viettämään ansaittuja eläkepäiviä. Niin on käynyt esimerkiksi Charlielle ja Ginille, kahdelle vanhalle alaskanhuskylle, jotka Beets on ottanut omaan kotiinsa.
– Meidän koiramme eläköityvät lemmikki- tai harrastekoirina. Ne ovat tehneet töitä monta vuotta ja tienanneet meille rahaa, joten ajattelen, että ne ansaitsevat arvokkaan loppuelämän. En halua niiden tekevän turismityötä koko elämäänsä.
Vaikka Charlie ja Gin eivät enää tee safarihommia, ne tulevat usein isäntänsä mukana työpaikalle. Ne ovat lempeitä koiravanhuksia, jotka kulkevat Beetsin mukana kaikkialle.
– Gin on vanhin johtajakoirani, Beets kertoo.
– Charlie sairastui vuosi sitten ja otin hänet kotiin hoitoon. Hän ei koskaan palannut töihin.
Kausityöntekijöitä tarvitaan
Lumi pöllyää, kun koiravaljakko laskee mutkaista mäkeä alas. Reestä on otettava kurvissa tiukasti kiinni, jottei putoa kyydistä.
– Gee, ohjeistaa Bastien Beresina koiria.
Se tarkoittaa oikealle, ja käskyn kuultua koirat siirtyvät valjakkouran oikeaan laitaan. Haw merkitsee vasenta.
– Pyrin pitämään koirat raviaskelluksessa. Laukka on liian nopea askellaji valjakkoretkille, Beresina kertoo.
Beresina työskentelee Bearhillissä ensimmäistä kautta. Hän ei kuitenkaan ole huskysafarioppaana mikään vasta-alkaja.
– Olin aiemmin töissä Pohjois-Norjassa, mutta halusin tulla etelämmäksi, hän kertoo.
Beetsin yritys työllistää ympärivuotisesti 12 työntekijää. Lisäksi talvikaudella yritys palkkaa lisätyövoimaa. Monet heistä ovat Beresinan tavoin ulkomaisia kausityöntekijöitä.
– Tänä talvena meillä on 17 kausityöntekijää, Beets kertoo.
Sesonkityöntekijöiden löytäminen on iso, aikaa vievä operaatio. Se käynnistyy jo huhtikuussa.
– Koko kesän työntekijämme tekivät työhaastatteluja löytääkseen meille sopivat oppaat.
Pia Kokko vastaa pentujen kouluttamisesta. Pentujen koulutus alkaa noin 8 kuukauden iässä ja jatkuu 18-kuiseksi. Koulutuksen määrää kasvatetaan pikkuhiljaa. (Kuva Karoliina Paatos)
Yhdeksänkuinen pentukoira harjoittelee aitauksessa. Koirat pääsevät mukaan retkille oppaiden ohjastamina 18 kuukauden ikäisestä. Asiakkaita ne pääsevät kyydittämään parivuotiaina. (Kuva Karoliina Paatos)
Koiran tyypillinen työpäivä
Bearhillissä työpäivät noudattavat aina samaa kaavaa: Päivä käynnistyy koirien ruokinnalla. Koirat saavat aamupalaksi vesipohjaista keittoa, joka nesteyttää niiden lihaksistoa. Sen jälkeen työntekijät siivoavat koirien kopit ja häkit.
– Tarhat siivotaan aina ennen vierailujen alkamista, Beets sanoo.
Päivällä koirat tekevät töitä 2–4 tuntia. Retkien välissä ne saavat ruokaa, herkkupaloja ja vettä. Myös kävijät pääsevät ruokkimaan ja silittelemään niitä.
– Haluamme, että vieraamme pääsevät kommunikoimaan koirien kanssa ja näkemään, miten niitä hoidetaan.
Tauoilla koirat ovat rentoja ja rauhallisia. Mutta kun retken startti lähestyy, ne alkavat hypähdellä ja haukkua. Ne odottavat kiihkeästi pääsyä matkaan.
Ainutlaatuisia talvielämyksiä
Huskysafariyrityksiä kritisoidaan Lapissa usein siitä, etteivät huskyt kuuluu lappilaiseen toimintaympäristöön. Pohjoisessa Suomessa on perinteisesti liikuttu porojen vetämillä reillä.
Valentijn Beets ei myy koiravaljakkoretkiä lappilaisena tai saamelaisena perinteenä. Hän sanoo myyvänsä universaaleja, ainutlaatuisia talvielämyksiä.
– Monille nykypäivän ihmisille koira on lemmikkieläin. Kun he pääsevät koirien vetämän valjakon kyytiin, he kokevat hyvin alkukantaisia tunteita: jännitystä, voimantunnetta, ihmetystä. Haluamme jakaa ihmisten kanssa näitä tunteita ja näyttää, millainen ihmisen ja koiran välinen suhde voi myös olla.
Asiakkaista noin puolet ostaa retken itsenäisesti suoraan Bearhillistä, puolet tulee matkanjärjestäjien kautta. Valentijn Beets on järjestelyyn tyytyväinen. Hänelle on tärkeää, ettei yritys ole riippuvainen yhdestä toimijasta vaan elanto tulee monesta lähteestä.
– Jos olisimme riippuvaisia yhdestä matkanjärjestäjästä, se pääsisi sanelemaan meille, miten meidän tulisi toimia. En halua sitä. Haluan itse päättää, miten me toimimme.
Musher tuntee koiransa
Rekiretki päättyy samalla lanssipaikalle, mistä se lähti liikkeelle. Retken jälkeen asiakkaat pääsevät vielä ruokkimaan koiria ja silittelemään niitä. Ei ole mikään kiire pois.
Bastien Beresina esittelee oman valjakkonsa koirat: valjakkoa johtivat tänään Carat ja Kry. Peräpaikkaa pitivät Diablo ja Maela.
Beresina tuntee kaikki koirat nimeltä. Asiaa kysytään Valentijn Beetsin mukaan heiltä usein. Beets on nimennyt koiransa itse ja tuntee niistä jokaisen, mutta parhaiten hänen mieleensä jäävät poikkeusyksilöt.
– Olen kuin koulun rehtori, Beets sanoo.
– Muistan parhaiten sekä luokan priimusten että pahimpien häiriköiden nimet.
* * * * *
Hollantilainen Valentijn Beets on toiminut huskysafariyrittäjänä Sinetässä vuodesta 2016. Kuvassa hän on jo eläköityneen 11-vuotiaan alaskanhusky Charlien kanssa. (Kuva Karoliina Paatos)
Huskysanasto haltuun
Musher tulee englanninkielisestä sanasta mush, joka puolestaan on johdettu ranskankielisestä sanasta marche. Se tarkoittaa kävelemistä. Väitetään, että aikoinaan Pohjois-Kanadassa rekikoirakuljettajat huusivat ”Mush!”, kun he halusivat saada valjakon liikkeelle. Väitteen todenperäisyydestä ei ole varmuutta.
Musherit käyttävät valjakkoa ohjastaessaan erilaisia komentoja. Ne vaihtelevat maittain ja tiloittain. Komennot gee (oikea) ja haw (vasen) ovat kuitenkin kansainvälisiä. Ne ovat käskyjä, joita englantilaiset ja amerikkalaiset maanviljelijät käyttivät auranhevosilleen. Kun he lähtivät etsimään seikkailua pohjoisesta, he opettivat koiravaljakoilleen samat käskyt.
Lue lisää: Huskyilla on huippu-urheilijan arki
