Läheisyyden ammattilainen: Etnankoira
Etnankoira eli cirneco dell’etna on ikivanha rotu, jonka uskotaan polveutuvan Egyptin faaraoiden aikaisista metsästyskoirista. Se tuli Välimeren alueelle foinikialaisten mukana, ja rodun kotimaaksi on kirjattu Italia. (Kuva: Elina Karlsson)
Etnankoirassa yhdistyvät kaupunkilainen eleganssi ja villin luonnon kutsu. Seurallisella etnalla on taipumus hakeutua omistajansa lähelle aina peiton alle asti, mutta ulkoillessa koiran hihnasta on syytä pitää tiukasti kiinni tai riistahavainto saa sen katoamaan horisonttiin.
Punainen nenä, suuret korvat ja punaruskea karvapeite. Sehän on kuin Muumilaakson Nipsu! Myös luonteenpiirteissä on samaa: Nipsu sekä etnankoira ovat molemmat uskollisia, herkkiä ja innokkaita. Toisinaan rotu sekoitetaan satuolentojen lisäksi myös toisiin eläinlajeihin.
– Minulta on lentokentällä aivan tosissaan kysytty, onko sylissäni kenguru. Myös kettu ja kauris ovat olleet vahvoja veikkauksia, naurahtaa Inka Forss.
Inka on kasvattanut 24 pentuetta etnankoiria kennelnimellä Iosono. Hän ihastui rotuun teini-ikäisenä ja sai lopulta ylipuhuttua äitinsä Erja Luomanmäen ensin koiran hankintaan ja myöhemmin mukaan myös kasvatustyöhön.
– Vaikka äidin ensireaktio olikin, että ’meille ei tuollaista punanenäistä koiraa tule’.
Kaniinijahdista kantakirjaan
Etnankoira on alkukantainen, vuosituhansia vanha rotu, jonka arvellaan saapuneen Sisiliaan foinikialaisten kauppiaiden mukana. Pitkään sitä käytettiin pääasiassa kaniinien metsästykseen ja jahtiominaisuudet olivat ulkonäköä tärkeämpiä.
Kun italialainen metsästyslehti 1930-luvulla julkaisi artikkelin etnankoiran tyyppisten koirien uhanalaisuudesta ja tulevaisuudesta, tilanteeseen alettiin kiinnittää huomiota. Sisilialainen aristokraatti Agata Paterno-Costello dei Duchi di Carcasi ja eläinlääkäri Maurizio Migneco päättivät hakea rodulle virallista tunnustusta. He etsivät rodulle tyypillisiä koiria vuosien ajan ympäri Sisiliaa. Rotumääritelmä hyväksyttiin vuonna 1939.
Kantakirja on edelleen auki, joten rotuun voidaan ottaa rekisteröimätön koira, mikäli se läpäisee rodunomaisen metsästyskokeen ja saa italialaisen näyttelytuomarin hyväksynnän. Myös Suomessa on mahdollista tehdä rotuun otto.
Etnankoira liikkuu vaivattomasti haastavassakin maastossa, kallioilla ja rinteissä. (Kuva: Elina Karlsson)
Vietit verottavat suosiota?
Suomeen ensimmäinen etnankoira tuli Sloveniasta vuonna 1992. Koira oli narttu nimeltään Orellana Seta del Oro, ja sen toi maahan Giltedged-kennelin Pia Friman. Hänelle syntyi ensimmäinen pentue vuonna 1999.
Rekisteröinnit ovat sittemmin pysytelleet alhaisina. Huippuvuosi oli 2022, jolloin Suomessa rekisteröitiin 49 etnankoiraa. Viime vuonna rekisteröinnit jäivät vain kuuteen koiraan.
Mio Carissimo -kennelin Heidi Gröhn on omistanut etnoja kymmenen vuotta. Hän muistuttaa, että etnankoira on alkuperältään voimakasviettinen metsästyskoira.
– Sitä ei voi ulkoiluttaa vapaana eikä se sovellu pienten lasten talutettavaksi. Tämä todennäköisesti vaikuttaa rodun kiinnostavuuteen, enkä usko sen suosion merkittävään kasvuun.
Heidi omisti aiemmin dalmatiankoiria, mutta halusi seuraavaksi hieman toisenlaisen rodun. Sattumalta koirapuistoon ilmaantui nuori etnankoira.
– Olin välittömästi myyty. Etsin kaiken saatavilla olevan tiedon, ja pian ensimmäinen etnankoirani Taiga muutti taloon. Saman tien varasin jo lentoja Milanoon hakeakseni Zaran, josta tuli kennelini kantanarttu.
Hyvä taso ja tunnelma
Heidi Gröhn pitää suomalaisten etnankoirien ulkomuodollista ja terveydellistä tasoa todella hyvänä. Hänen mukaansa Suomi on yksi rodun keskeisimmistä harrastajamaista Italian ulkopuolella, ja kasvattajien yhteishenki sekä avoin keskustelukulttuuri vaikeistakin asioista on suuri voimavara.
Samaa mieltä on Inka Forss.
– Suomalaiset etnankoirat ovat olleet voitokkaita suurissa arvonäyttelyissä. Esimerkiksi viime vuoden Maailman Voittajassa lähes kaikki tittelit jäivät Suomeen. Kehämme laidalla on aina myös poikkeuksellisen hyvä tunnelma.
Suomalaisharrastajille Italia on pääasiallinen tuonti- ja vientimaa, mutta yhteistyötä tehdään myös monen muun maan etnaharrastajien kanssa.
Suomessa arvioidaan olevan noin 300 etnankoiraa. Rodusta käytetään puhekielessä usein nimeä cirneco. (Kuvat: Inka Forss)
Ei tiukkapipoille
Inka Forssin mukaan pentuja kyselevät pääasiassa aktiiviset pariskunnat, jotka etsivät itselleen lenkkikaveria ja perheenjäsentä.
– Etnankoiraa ei yleensä hankita tavoitteelliseksi harrastuskoiraksi, mutta moni innostuu kokeilemaan koiransa kanssa erilaisia lajeja myöhemmin. Rotu sopii moniin lajeihin mukavalla harrastelupohjalla, mutta koiran omilla ehdoilla, hän sanoo.
– Jos tavoitteet ovat kovin korkealla ja pipo tiukalla, on etnankoira väärä rotuvalinta. Näin myös siinä tapauksessa, jos etsinnässä on hajuton, mauton ja omissa oloissaan viihtyvä vähäenerginen koira.
Varsinkin nuori etna on hyvin vilkas ja tarvitsee paljon liikuntaa ja aivotyöskentelyä.
– Etenkin ulkona virtaa riittää vielä senioreillakin, Forss toteaa.
Häneltä on mennyt useita pentuja ensikoiraksi. Rotu sopii, mikäli omistaja osaa olla arjen rutiineissa tarpeeksi jämäkkä ja johdonmukainen, mutta samalla lempeä.
Heidi Gröhnin mukaan etnankoiria sopii asumaan niin maalla kuin kerrostaloissa.
– Rotu sopii hyvin kaupunkilaiskoiraksi. Haukkuherkkyys ja vahtimistaipumus vaihtelevat yksilöittäin. Kerrostalossa pennusta asti asunut koira harvemmin reagoi häiritsevästi naapuruston ääniin.
Etnankoirien kantakirja on Italiassa auki. Se tarkoittaa, että rotuun voidaan ottaa rekisteröimättömiä koiria. Sitä varten koiran pitää saada italialaisen näyttelytuomarin hyväksyntä sekä läpäistä rodunomainen metsästyskoe. (Kuva: Inka Forss)
Syvästi kiintyvä
Heidi Gröhn kuvailee rotua älykkääksi, ihmisläheiseksi, tunteikkaaksi, huomionkipeäksi ja iloiseksi seuralaiseksi, joka kiintyy syvästi omistajaansa. Se tulee yleensä hyvin toimeen muiden lemmikkien kanssa ja on lapsiystävällinen.
– Etnankoira on läheisyyden ammattilainen. Se hakeutuu sohvalla aina kainaloon ja sujahtaa sängyssä omistajansa peiton alle ja nukkuu aivan ihossa kiinni.
Ulkoillessa läheisyydenkaipuu saattaa unohtua. Mikäli etnankoira havaitsee riistaeläimiä, vietit ottavat vallan, ja sitten mennään vailla korvia.
– Nopea koira vaatii omistajaltaan ennakointia ja hoksottimia kaikissa tilanteissa, Gröhn kertoo.
– Vilnan koiranäyttelyssä koirani Helmi päätti hypätä salamannopeasti kehäsihteerien pöydälle. Olin totuttanut koiraa pöytäkäsittelyyn näyttelyitä varten, ja Helmi päätti soveltaa oppimaansa suuren yleisön edessä. Nauratti ja hieman nolotti.
”Nopea koira vaatii omistajaltaan ennakointia ja hoksottimia.”
Inka Forss muistuttaa, että alkukantaisen rodun pentua tulee sosiaalistaa erityisen paljon. Etnankoirissa on sekä hyvin avoimia että varautuneita yksilöitä. Myös kovapäisyyttä saattaa esiintyä, mutta pääasiallisesti rotu on pehmeäluonteinen ja herkkä.
– Etnankoirat ovat sisilialaiseen tapaan voimakkaasti tuntevia. Ne ilmaisevat eleillään tunnetilojaan taitavasti.
Laumakäytös on harrastajien mielestä erittäin hyvää.
– Rotuyhdistyksen tuoreen luonnekyselyn mukaan 90 prosenttia tulee erittäin hyvin toimeen tuttujen koirien kanssa, sukupuolesta riippumatta. Nämä ovat useimmiten laumasieluja, jotka viihtyvät lähekkäin ja nukkuvat mieluiten kylki kyljessä, Inka kertoo.
Juoksulajien edelläkävijä
Koiranäyttelyiden lisäksi pääasiallinen harrastus etnankoirien kanssa ovat rata- ja maastojuoksu.
Italiassa rotu on edelleen profiloitunut vahvasti kaniinien metsästykseen, ja vasta viime vuonna pari etnankoiraa osallistui siellä juoksukilpailuihin. Suomi ja Ranska ovat juoksulajien edelläkävijämaita, ja suomalaiset koirat ovat niittäneet mainetta kansainvälisellä tasolla.
– Rodussa ei ole linjajakoa. Sama koira voi pärjätä näyttelyssä ja olla hyvä käyttökoira, Inka Forss mainitsee.
Muotovalion titteliin ei Suomessa vaadita käyttötulosta. Italiassa etnankoira valioituu vasta hyväksytyn metsästystuloksen myötä. Suomessa rodunomaista metsästyskoetta ei ole eikä rotua käytetä metsästykseen.
Sen sijaan etnankoirien kanssa kisataan agilityssa, noseworkissa ja jäljestämisessä.
– Kaikki harrastukset, joissa pääsee käyttämään nenää, tuntuvat olevan etnoille sopivia ja mieluisia, Heidi Gröhn toteaa.
Pesu vain perustellusti
Etnankoira harvoin tunnistetaan kadulla.
– Useimmiten sitä veikataan faaraokoiraksi tai Espanjasta tuoduksi rescuepodencoksi, Inka Forss kertoo.
Rotumääritelmä kuvaa etnankoiraa keskikokoiseksi, tyylikkääksi ja hoikkalinjaiseksi koiraksi. Se on rakenteeltaan tiivis, vahva ja jokseenkin neliömäinen. Korvat ovat valppaasti pystyssä. Silmät ovat melko pienet, pehmeäilmeiset ja muodoltaan soikeat.
Karvapeite on hienolaatuista, suoraa, tiheää ja jäykkää.
– Rotu on hyvin helppohoitoinen. Pesua suosittelen vain hyvin perustelluista syistä. Mikäli turkki tuntuu hyvin rasvaiselta tai se on likainen, pesu on tarpeen. Pari pesukertaa vuodessa riittää, Heidi Gröhn neuvoo.
Hänen mukaansa hyväturkkisesta etnankoirasta lähtee jonkin verran karvaa, mutta se on helposti siivottavissa: karva ei tartu tiukasti tekstiileihin.
Rotu on kylmänarka, joten vaatetus on tarpeen. Myös tassut ja korvat tulee suojata kovilla pakkasilla.
Kasvattajien mukaan etnat ovat hyvin mukavuudenhaluisia ja niillä tuntuu olevan yliluonnollinen kyky vaistota, kun ulkona sataa vettä. Silloin ne kietoutuvat entistä tiukemmin peittoihin, jotta ulos ei tarvitsisi lähteä.
Mars testeihin!
– Etnankoiraa on pidetty keskimäärin verrattain terveenä rotuna, Heidi Gröhn kertoo.
– Lisääntyneiden terveystutkimusten ja nykytiedon valossa on kuitenkin todettava, että rodussa on ilmennyt samoja sairauksia kuin muillakin – esimerkiksi allergiaa ja atopiaa.
Rotukerhon terveyskyselyn mukaan seitsemällä prosentilla on todettu jokin allergia ja peräti 12 prosentilla atooppista ihottumaa. Rodulla on lisäksi oma, sen mukaan nimetty perinnöllinen oireyhtymä, johon on viime vuonna kehitetty geenitesti.
– CONS eli Cirneco oculo-neurological syndrome vaikuttaa näköön ja hermostoon. Nyt kun geenitesti on saatavilla, tulisi jokainen jalostuskoira testata ennen jalostuskäyttöä. Suomalaiset kasvattajat ovat ottaneet testin hyvin vastaan, tutkituttavat koiriaan ja julkaisevat tulokset. Yhdistyksemme on tänä vuonna laatimassa uutta suositusta CONS-testaamiseen, Gröhn kertoo.
Rotu ei ole mukana Pevisa-ohjelmassa.
– Jalostussuosituksiimme kuuluu silti silmien ja polvien tutkiminen jalostuskoirilta. Näiden lisäksi monet kuvauttavat myös luuston. Tulokset ovat olleet hyviä, Inka Forss kertoo.
Hänen mukaansa etnankoirilla on erinomaiset emonvaistot. Yleensä kasvattajan tehtäväksi jää vain tilanteen seuraaminen vierestä.
– Jotkut nartut ovat melkoisia prinsessoja, jotka haluavat synnyttää omistajan sängyssä. Piirre vaikuttaisi olevan perinnöllinen, sillä nämä prinsessat ovat yleensä aina sukua toisilleen.
Rotu on kylmänarka, joten vaatetus on tarpeen. (Kuva: Elina Karlsson)
Rotu abc
ROTURYHMÄ: FCI 5, pystykorvat ja alkukantaiset koirat
VÄRI: Kellanruskea tai punaruskea valkoisin merkein. ”Aiemmin sallittiin myös kokovalkoinen väri kellanruskeilla merkeillä, mutta rodun kotimaa päätti jättää sen pois päivitetystä rotumääritelmästä”, Heidi Gröhn kertoo.
ULKONÄKÖ: Keskikokoinen, tyypiltään alkukantainen, tyylikäs ja hoikkalinjainen koira. Rakenteeltaan tiivis ja vahva, jokseenkin neliömäinen. Hienolaatuinen karvapeite, aina valppaasti pystyssä olevat korvat. Rungon pituus on sama kuin säkäkorkeus.
TERVEYS: Suht terveellä rodulla tunnetaan oma CONS eli Cirneco oculo-neurological syndrome -sairaus, joka vaikuttaa näköön ja hermostoon. Sen toteamiseen on olemassa geenitesti.
KOKO: Ihannesäkä uroksilla 46–50 cm, nartuilla 44–48 cm.
PENTUEKOKO: Keskimäärin 5.
ELINIKÄ: 12–13 vuotta. ”Italiassa on joitakin 18 vuoden iän saavuttaneita etnankoiria, eikä Suomessakaan yli 15-vuotias ole harvinaisuus”, Inka Forss mainitsee.
Rotujärjestö: Suomen Vinttikoiraliitto
Rotuyhdistys: Suomen Italiaanot ja Cirnecot ry, perustettu vuonna 1999
Tiesitkö että...
Rotu on seikkaillut VR:n mainoksessa. Mainokset kuvattiin viime kesänä ja kyseinen koira on nimeltään Paloma.
Etnankoira tunnettiin aikaisemmin nimellä cirneco dell’etna. Nimi vaihdettiin suomenkieliseen vuonna 2017.
