Lampurin turkki kätkee alleen hauskan vekkulin
Lampuriharrastajat ovat rotu-uskollisia. Usein yhtä seuraa toinen ja kolmas. Lampurit tulevat yleensä hyvin toimeen porukassa. (Kuva: Maria Ikonen)
Vanhaenglanninlammaskoira ei sovi siivousintoilijoille eikä laiskoille turkinhoitajille. Lampurissa viehättää erityisesti iloinen ja omistajauskollinen luonne.
Rodun sukujuuret ovat Walesin alueella. Rodun tehtävänä oli avustaa lammaslaumojen siirrossa esimerkiksi markkinoille. Vanhaenglanninlammaskoirien ensimmäinen rotujärjestö perustettiin vuonna 1888 ja pian sen jälkeen julkaistiin rotumääritelmä. 1900-luvulle tultaessa rodun merkitys työkäytössä väheni ja sittemmin se on toimittanut pääasiassa seurakoiran virkaa.
Ensimmäiset vanhaenglanninlammaskoirat tulivat Suomeen 1920-luvulla. Rotu ei ole missään vaiheessa noussut suureksi kansansuosikiksi. Suosio on hiipunut myös rodun alkuperämaassa, ja sen tulevaisuudesta on jopa syytä olla huolissaan. 90-luvun alkupuolella rotu ylsi vielä yli sataan rekisteröintiin vuodessa, mutta sen jälkeen alamäki on ollut todellinen. Viime vuonna rekisteröintejä oli vain kymmenen, edellisvuotena 42.
Uusia harrastajia rodun piiriin tulee vähän. Lampuri-ihmiset ovat kovin rotu-uskollista porukkaa, joten ensimmäisen jälkeen otetaan yleensä pian toinen. Lampuri haluaa olla samassa huoneessa ja samalla sohvalla kuin sen omistajakin. Yksiökin voi riittää. Rotu sopii myös ensikoiraa harkitsevalle.
Lampurit ovat hauskoja vekkuleita, kaikille ystävällisiä, arjessa ja reissussa helppoja. Nämä eivät karkaile, joten koiraa voi helposti pitää irti. Itsenäisyyttä ja etäisyyttä lampurilta on turha odottaa. Lammaskoiran ei kuulu olla arka, pelokas eikä epäluuloinen. Suosituin harrastus on ollut näyttelyissä käyminen. Nykyisin niissäkin kävijämäärät ovat pienentyneet, ja kehiä kiertävät samat aktiivit.
Rotumääritelmä kuvailee vanhaenglanninlammaskoiraa voimakkaaksi, neliömäiseksi ja kauttaaltaan tasapainoiseksi koiraksi. Uroksen säkäkorkeus on vähintään 61 senttiä, nartun 56. Pää on melko neliömäinen, silmät ovat etäällä toisistaan. Säkä on lanneosaa alempana. Häntä on asennoltaan luonnollinen ja siinä on tuuheat, karheat hapsut. Myös luonnontöpöjä syntyy. Liike on kävellessä takaa katsottuna karhumaisen rullaavaa.
Vanhaenglanninlammaskoira on turkkirotu. Karvapeite on runsasta, karheaa ja pörröistä ja aluskarva vettä hylkivää. Takaosa on etuosaa karvaisempi. Pennut syntyvät mustavalkoisina, ja mustat osat harmaantuvat iän myötä. Turkinhoito on etenkin pari ensimmäistä vuotta vaativaa. Tärkeintä on säännöllisyys. Turkki tulee harjata huolellisesti jakaus jakaukselta vähintään kerran viikossa. Koira tulee opettaa jo pennusta saakka hoitotoimenpiteisiin. Hyvin opetettu lampuri hyppää iloisesti harjauspöydälle ilman erillistä kehotusta.
Rotu kuuluu PEVISAan, jalostuskoiralla tulee olla kuvattuna lonkat ja kyynärpäät sekä silmät tarkastettu.
Kesäkuun Koiramme-lehdessä 6/2025 on laaja rotuesittely vanhaenglanninlammaskoirata.
