Urheilijan uskottu
Koiran kanssa puuhastelu on Jasmi Joensuulle vastapainoa työlle. "Sillä on vaikutusta myös psyykkiselle hyvinvoinnille."
Huippu-urheilijat Jasmi Joensuu ja Eero Hirvonen matkustavat paljon työssään. Molemmilla on periaate, ettei koiran tarvitse lentää ulkomaan kisareissuille. Siksi tukiverkosto on tärkeä. – Välillä vakiohoitajat suunnilleen taistelevat, kuka saa Keijon hoidettavakseen, Jasmi sanoo.
Eero Hirvosen ja Jasmi Joensuun koirilla on omat sometilit: @jeri.the.parson sekä @keijo_thejackrussell.
”Aina valmis toimintaan.” Niin yhdistetyn hiihtäjä Eero Hirvonen, 30, kuvailee parsonrussellinterrieriään Jeriä. Koira oli vähällä ohittaa isäntänsä medianäkyvyydessä Milano Cortinan olympialaisissa, vaikka Hirvonen sentään ylsi kisoissa kaksinkertaiseksi mitalistiksi. Eero ei halua altistaa koiraa lentämiselle, mutta nyt se pääsi ensimmäistä kertaa ulkomaille, kun Hirvosen vanhemmat matkustivat Italiaan autolla.
– Koira on tasapainottava tekijä, enkä ollut aiemmin ollut siitä erossa yhtä pitkään. Kyllä talo tuntuu aika tyhjältä ilman Jeriä, Eero tunnustaa.
Jeri tuli Eeron ja hänen avopuolisonsa perheeseen neljä vuotta sitten perusteellisen harkinnan jälkeen. Puolison lapsuudenkodissa oli ollut koiria, Hirvosilla ei.
– Olen ylianalysointiin taipuvainen pedantti luonne ja jos johonkin ryhdyn, haluan selvittää siitä kaiken mahdollisen. Tiedostin, että koiran hankinta on iso päätös. Stressasin paljon sitä, miten kaikki sujuu koiran kanssa ja mitä jos jokin asia ei onnistukaan oikein, Eero kuvailee.
– Jeri on kuitenkin ollut tosi fiksu ja helppo tapaus. Mitään ei ole tarvinnut katua. Olen todennut, että joitakin päätöksiä voisi elämässä tehdä vähän kevyemminkin ja vähemmällä puntaroinnilla.
Eero kertoo, että rodun valintaan vaikuttivat koiran kätevä koko ja luonteen kuvailu: kuin aktiivinen partiolainen. Rotu sopi myös Eeron kaveriksi kuntolenkeille sekä metsästysharrastukseen. Keskustelut kasvattajan kanssa herättivät luottamuksen, ja kun perhe vielä sai tavata pennun emän, valinta oli sillä selvä.
– Emällä oli niin hieno luonne, että meille jäi siitä todella hyvät fiilikset.
"Jeri on älykäs ja tunneälykäs koira."
Nykyään Jeri käy metsällä Eeron kanssa ja noutaa maastosta isännän kaatamia riistalintuja. Se tykkää etsiä ja jäljestää ja innostuu kaikesta, missä saa käyttää nenäänsä.
– Ei tarvitse kuin kaivaa dummy esille, niin Jeri havahtuu vaikka sikeimmästä unesta ja on heti valmis metsään. Sillä on ihan loppumattomat virtavarastot.
Isäntä on vaikuttunut myös koiran tavasta lukea ja tunnistaa ihmistensä fiiliksiä.
– Jos jokin asia painaa mieltä, se tulee selvästi lohduttamaan. Jeri on älykäs ja tunneälykäs koira. Kyllä se on tuonut elämään yksinomaan hienoja asioita.
Keijo auttaa palautumaan
Maastohiihtäjä Jasmi Joensuu, 29, toi Milano Cortinan olympialaisista kotiin joukkueviestin pronssia. Suomalaiset kannustivat ja läheiset onnittelivat, mutta kotona jackrussellinterrieri Keijo ei ollut moksiskaan. Sille on yhden tekevää, palaako emäntä kotiin mitalin kanssa vai ilman.
"Keijolla on ollut tärkeä merkitys ihan koko uraani ajatellen."
– Keijo on aina innoissaan, kun tulen kotiin. Sille on ihan sama, miten kisani tai treenit ovat menneet. Arki jatkuu heti kuin ei mitään, Jasmi kertoo.
– Koiran kanssa puuhastelu on vastapainoa työlle ja vie ajatukset välillä pois urheilusta, mikä on tärkeää. Sillä on vaikutusta myös psyykkiselle hyvinvoinnille ja se auttaa hermostoa palautumaan. Keijolla on siksi ollut tärkeä merkitys ihan koko uraani ajatellen.
Keijo tuli Jasmin elämään 5,5 vuotta sitten. Jasmi oli vähän aiemmin palannut Yhdysvalloista opiskeluvuosien jälkeen Suomeen ja halusi oman koiran. Lapsuudenperheessä oli aina ollut koiria: karkeakarvaisia saksanseisojia sekä mäyräkoiria. Koko muu perhe harrasti metsästystä, mutta Jasmi toivoi koirastaan aktiivista lenkki- ja vaelluskaveria.
– Päädyin jackrussellinterrieriin, koska siinä tuntui olevan kaikki toiveet pienessä paketissa. Se on luonteeltaan aktiivinen, viihtyy hyvin mukana kaikkialla ja on kestävä kaveri vaikkapa hiihtolenkeillä, Jasmi sanoo.
– Keijo tykkää erilaisista älyaktiviteeteista ja palloleikit ovat sen mielestä parasta maailmassa. Nenän käyttäminen kuluttaa hyvin sen energiaa.
Ulkomaan kisareissuille Jasmi ei halua koiraa lennätellä, mutta kotimaassa Keijo kulkee mukana lähes kaikkialle. Koska työssä tulee reissattua paljon, tukiverkosto piti pohtia valmiiksi ennen koiran ottamista. Keijolla on useita vakiohoitajia.
– Välillä he suunnilleen taistelevat, kuka saa Keijon hoidettavakseen.
Kesällä Keijo kuitenkin lähtee taas mukaan Sveitsiin Jasmin poikaystävän, kiekkoilija Markus Granlundin luokse, koska perillä ollaan ainakin kuukausi.
Jasmille koira on läheinen perheenjäsen elämänvaiheessa ja uralla, johon lapset eivät vielä kuulu.
– Tiedän, ettei koira ole sama asia kuin lapsi, mutta siitä huolehtiminen osuu samaan hoivaviettiin ja sopii tähän ammattiin ja uravaiheeseen, Jasmi sanoo.
– Tuntuu hyvältä kantaa vastuuta koirasta. Minulle on tärkeää, että Keijolla on asiat hyvin.
Lue lisää: Huskyilla on huippu-urheilijan arki
Lue lisää: Naapureiden kesken
